Klassinen musiikki ei ole koko kansan huvia eikä sellaiseksi milloinkaan tule.  Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta ei ole käynyt oopperassa eikä suunnittele lähiaikoina menevänsä.

Silti Suomi on nimenomaan klassisen musiikin mallimaa.  Asukaslukuun verrattuna meillä on todella suuri määrä kansainvälisillä lavoilla suosiota kerääviä säveltäjiä, kapellimestareita, muusikoita ja laulajia.  Niin Esa-Pekka Salonen, Karita Mattila, Matti Salminen kuin Aulis Sallinenkin ovat lajinsa maailmantähtiä.

Suomen kielen sana sankari on johdettu skandinaavisesta kantasanasta sångare, laulaja.  Kalevalaisessa tarustossa sankarit lauloivat vastustajansa suohon, nuo tietäjät iänikuiset olivat samalla äänenkäytön mestareita.

Järjestelmällinen musiikkikasvatus aloitettiin Suomessa jo 1800-luvulla.  Kirkko veisuutti vastahakoista rahvasta ja kanttorit olivat oman toimensa ohella musiikinopettajina kouluissa.  Laulattamalla jokaista vuorollaan luokan edessä varmistettiin, ettei yksikään luonnonlahjakkuus jäänyt huomaamatta.

Musiikki on yhä tärkeämpi osa suomalaista elämysteollisuutta ja jopa ulkomaanvientiä.  Populäärimusiikin kansainväliset menestykset kuten HIM, Nightwish ja The Rasmus ponnistavat perinteisestä musiikinopetuksesta, monilla yhtyeiden jäsenillä on klassinen pohjakoulutus.

Suomi seuraa tälläkin alalla Ruotsin esimerkkiä.  Jo vuosia sitten Ruotsin musiikkiviennin arvo ohitti maan autoteollisuuden viennin arvon.  Nyt kun maailmanmarkkinat ovat meillekin avautuneet, on kasvupohjasta pidettävä entistä parempi huoli.

OOPPERAA ITÄ-SUOMESSA

Itä-Suomi on perinteinen laulumaa.  Kuhmon kamarimusiikkijuhla on käsite.  Savonlinnan merkitystä musiikkikasvattajana ei voi kylliksi kiitellä.  Se on johdattanut sekä yleisöä että lahjakkuuksia syvemmälle musiikin maailmaan.

Nilsiän ooppera on samanveroinen ihme tässä maakunnassa.  Kirkonmiehet ja kanttorit Nilsiässäkin soitannon aloittivat, mutta kukoistukseen seutu puhkesi parikymmentä vuotta sitten Bach-viikkojen, jazz-harrastajien ja muiden musiikkileiriläisten ponnistelujen tuloksena.

Oopperan polkaisi pystyyn seudun oma tytär, Kansallisoopperan solistikuntaan kuuluva Satu Vihavainen.  Mukaansa hän on alusta alkaen saanut työtovereitaan Helsingistä ja ulkomailta.  Kansainvälistä markkinointia varten omaksuttiin italialainen nimi "Opera Cava".

Vuosina 1999 - 2003 Nilsiän Aholansaaressa esitettiin Joonas Kokkosen ooppera "Viimeiset kiusaukset".  Esityksen näki noin 15 000 kävijää.  Uudella Nilsiän Louhosareenalla on kahtena kesänä esitetty W.A. Mozartin "Taikahuilu", molemmilla kerroilla elämyksestä nautti yli 10 000 kävijää.

Sydänkesällä 2006 on vuorossa saksalainen ikivihreä, Carl Maria von Weberin "Paholaisen palkka-ampuja", joka oopperakirjallisuudessa tunnetaan paremmin nimellä "Taika-ampuja". 

Ooppera on ristitty uudelleen useastakin syystä.  "Paholaisen palkka-ampuja" kertoo tarkemmin mistä tässä klassisessa laulunäytelmässä on kysymys, mainetta ja kunniaa hamuavan ihmisen alttiudesta pyrkiä päämääräänsä keinoista välittämättä.

Nuoren miehen on kuninkaan metsänvartijaksi päästäkseen voitettava ampumakilpailut.  Kauppaan kuuluu, että voittaja saa omakseen myös metsänvartijan kauniin tyttären.   

Kiusaus on ylivoimainen ja niinpä voittajaksi mielivä kutsuu paholaisen avukseen ja joutuu saman tien tämän rengiksi. 

YLILUONNOLLINEN
KIEHTOO AINA

Sekä kirjallisuuden että elokuvan uusimmat maailmanmenestykset leikittelevät taikuudella ja noituudella.  Horoskooppien suosio ei tunnu laantuvan, vaikka oikea tieto maailmasta lisääntyy koko ajan.  Kädestäennustajilla käyvät aivan täysipäiset ihmiset.

Doping urheilussa tai kemiallisten yhdisteiden käyttö on tämän päivän ihmisten puuhastelua pimeiden voimien kanssa.  "Paholaisen palkka-ampuja" on siten mitä ajankohtaisin tarina.

Oopperan ohjaa nuoren polven tunnustettu lahjakkuus Juha Hemanus.  Käsikirjoituksen puheosuuksia on hänen johdollaan kirjoitettu uudelleen niin, että teos sopii Louhosareenalle ja puhuttelee nykyajan katsojia.

Suomalaisten näyttelijäsuosikki Martti Suosalo on itse "Metsänperkele", puheroolia herkullisesti näyttelevä paholainen, jota kutsutaan avuksi vaikeissa paikoissa.
 
Oopperan miehitys on taattua tasoa.  Kansallisoopperan tunnetut solistit Jorma Silvasti, Ilkka Vihavainen, Heikki Kilpeläinen, Jaakko Hietikko ja Ville Rusanen laulavat miesroolit.  Naisrooleissa vierailevat Heli Veskus ja Tiina Vahevaara.

Puvustus ja lavastus tehdään yhteistyössä Suomen Kansallisoopperan kanssa.  Suunnittelu on britti Ruari Murchisonin käsialaa ja puvut toteuttaa Kuopion muotoiluakatemia.

YHTEISTYÖTÄ
ETEENKINPÄIN

Suomen Kansallisoopperan suunnitelmissa on vierailla Nilsiän Louhosareenalla kesällä 2007 kun oopperatalo Helsingissä joutuu peruskorjaukseen. Savon sydänmailla saatetaan tuolloin esittää äänioikeuden 100-vuotisjuhlien kunniaksi Aulis Sallisen "Punainen viiva".

Toivottavasti vierailusta tulee tosi.  Louhosareena on alun perin mitoitettu niin, että esimerkiksi Kansallisoopperan lavasteet mahtuvat sellaisinaan lavalle.  Pääjohtaja Erkki Korhonen on yhteistyön vankka kannattaja.  Niinpä Louhosareenasta voi tulla pysyvämpikin vierailupaikka Kansallisoopperalle, jonka peruskirjassa käsketään levittää oopperataidetta koko valtakuntaan.

Korkeakulttuuria ei voi tehdä tasokkaasti pelkillä lipputuloilla, sillä yleisö on totutettu kohtuuhinnoille.  Nilsiän kaupunki on kiitettävällä tavalla alusta alkaen tukenut hanketta.  Iloisesti ovat yllättäneet myös maakunnan yritykset, joiden kädenojennus onkin ollut ratkaiseva.

Julkinen rahoitus on sen sijaan ollut niukkaa.  Valtion säveltaidetoimikunnassa maakunnan oma mies Jorma Hynninen on yrittänyt pitää myös Nilsiän puolta, mutta toistaiseksi ponnistus ei ole tuottanut mainittavaa tulosta.

Suomen Kansallisooppera saa yhteiskunnalta tukea 120 euroa yhtä pääsylippua kohden, Savonlinna 15 euroa, mutta Ooppera Cava vain yhden euron.  Sitä suurempi kumarrus Savon ja Tahkovuoren kulttuuritahtoisille liikemiehille.

Kuopiossa esitettiin syksyllä Giuseppe Verdin "La Traviata" täysille saleille.  Tänä syksynä on vuorossa Pjotr Tshaikovskin "Jevgeni Onegin".  Nyt onkin korkea aika ryhtyä maakunnan musiikkikeskittymien väliseen todelliseen yhteistyöhön. 

Kuopion musiikkikeskus, Jorma Uotisen johtama Kuopio tanssii ja soi -festivaali ja Nilsiän Louhosareena löytävät taatusti niin halutessaan myös yhteistä tekemistä niin kesälle kuin talvikaudelle.  Aloittaa voi ideoimalla mahdollisuuksia ja ryhtymällä esimerkiksi markkinointiyhteistyöhön.

Tällainen musiikin keskittymä vetää jo yleisöäkin niin Oulusta kuin Helsingistä, kunhan elämykset vastakin tuotetaan oivaltavasti ja tasokkaasti, yleisöä arvostaen.

                                                                            Lasse Lehtinen