Euroopassa ajatellaan yleisesti, että maailma pyörii Yhdysvaltojen ympärillä.  Toki amerikkalaisilla on edelleenkin paljon sananvaltaa, mutta niin on muillakin, esimerkiksi Euroopan unionilla.

Monikansallisten yritysten liikevaihdosta kolmannes tai peräti puolet tapahtuu EU:n alueella.  Niiden on siksi entistä huolellisemmin otettava huomioon erilaiset EU:n säännöt ja rajoitukset. 

Bill Gatesin Microsoft on jo vuosia ollut EU:n tiukassa syynissä eikä riita ole ratkennut vieläkään.  Yritys on määrätty jakamaan teknisiä liikesalaisuuksiaan kilpailijoille, jotta sen määräävä markkina-asema ei koituisi kuluttajan vahingoksi.

Kilpailukomissaari Neelie Kroesin mielestä Microsoft ei ole tehnyt tarpeeksi.  Ellei parannusta pian tapahdu, yhtiö joutuu maksamaan kahden miljoonan euron suuruisen päiväsakon.  Jos sekään ei auta, yritys suljetaan maanosan markkinoilta.

Vaikka Yhdysvallat on viitannut kintaalla Kioto-sopimukselle, EU voi kieltää yhdysvaltalaisten lentoyhtiöiden tulon Euroopan unionin alueelle, elleivät koneet täytä päästörajoitusten ehtoja.

Tuleva kemikaalilainsäädäntö pakottaa Euroopan ulkopuolelta tulevat myrkynkeittäjät testaamaan tuotteensa erittäin tarkasti ja selostamaan niiden sisällön kuluttajalle.  Siitä koituu tietenkin kustannuksia.

Maataloustuottajat Afrikassa ja Karibian alueella eivät uskalla geenimanipuloida kasvejaan siinä pelossa, että joutuvat boikotin kohteeksi Euroopassa.

Muu maailma ei välttämättä ymmärrä, miten pitkälle vanhalla mantereella on kuljettu maailmanparannuksen tiellä.  Me Euroopassa saatamme panna liikevoiton edelle esimerkiksi sellaiset seikat kuin ilmastonmuutoksen, työsuojelun, kuluttajansuojelun ja tasa-arvon.

Kansainvälinen pääoma kiukuttelee, mutta joutuu taipumaan. 

Informaatioyhteiskunnasta vastaava komissaari Viviane Reding on ilmoittanut, että komissio edellyttää Euroopan matkapuhelinoperaattorien kohtuullistavan puhelujen hinnat käyttäjiltä, jotka soittavat oman verkkoalueensa ulkopuolelta.  Kun suomalaisella kännykällä soittelee esimerkiksi Brysselistä, sanat käyvät kalliiksi.

Operaattorit sanovat, että he voivat pitää paikallispuhelujen hinnat halpoina juuri siksi, että tilapäisiltä kävijöiltä rokotetaan hieman enemmän.  Tähän komissaari vastaa, että koko Eurooppa on yhteinen kotimaamme, kaikkia pitää kohdella samalla tavalla.

Kyynikot sanovat, että Eurooppa tukehtuu vähitellen omahyväisyyteensä, johon sillä ei ole varaa.  Muu maailma mukautuu aikansa EU:n sääntöihin, mutta globaali kilpailu kaataa lopulta eurooppalaisen lintukodon.

Romahdusta odotellessa kannattaa panna merkille myös EU:n pehmeä poliittinen voima, joka näyttää sekin vaikuttavan kansakuntien käyttäytymiseen paremmin kuin raaka voimankäyttö.  Unioniin on enemmän pyrkijöitä kuin meillä on kykyä ja halua ottaa vastaan.

Balkania kohennetaan monella tavalla.  Martti Ahtisaari ja Javier Solana taivuttelevat serbejä ja kosovolaisia sopuun samalla kun komissio tarjoaa osapuolille näköalan tulevaisuuteen.

Jäsenyyden toivossa Kroatia toimitti jo oman sotarikollisensa Ante Gotovinan Haagin sotarikostuomioistuimeen.  Serbia on saman pakon edessä, jos aikoo nousta kunniallisten kansakuntien joukkoon.  Radovan Karadzicin ja Ratko Mladicin on pian ilmestyttävä vastaamaan veriteoistaan.

Laajentumiskomissaari Olli Rehn on korostanut, miten jäsenyyden mahdollisuus saa toivottoman takapajuiset ja epädemokraattiset maat vähitellen parantamaan tapansa.  Entisistä diktatuurimaista, kuten Kreikka, Portugali ja Espanja, tuli yhteisön jäseninä nopeasti sisäsiistejä demokratioita.

Jos Turkille olisi sanottu, ettei sen kannata koskaan kuvitellakaan pääsevänsä unionin jäseneksi, maassa ei olisi alkanut tapahtua toivottuja muutoksia.  Jos olisimme jättäneet Itä-Euroopan entiset kommunistimaat unionin ulkopuolelle, useassa niissä orastava kansalaisyhteiskunta olisi saattanut kääntyä roistovaltioiden viitoittamalle polulle. 

"Balkanin maat voivat päästä kansallismielisyyden tunnelista valoon, Euroopan valtioiden perhekuntaan, jonne ne kuuluvat", laajentumiskomissaari kirjoitti taannoin (Financial Times 3.4.06) ja lopetti artikkelinsa toteamalla, että vielä viime vuosikymmenellä Brysselissä vitkuteltiin, kun Balkanilla paloi.

"Emme voi sallia sen tapahtuvan uudelleen."

                                                                            Lasse Lehtinen