Julkaistu 29.4.2006

Siihen piti osata vastata: "Varovasti, oikein varovasti."

Euroopan parlamentin jäsenille eli mepille (MEP = Member of the European Parliament) esitetään yksi kysymys muita useammin: "Mitä te oikein siellä parlamentissa teette?"  Lyhyttä vastausta tähän kysymykseen ei ole, joka käytännössä tarkoittaa, että kysyjä on lakannut kuuntelemasta ennen kuin vastaaja on lopettanut.

Silläkin uhalla yritän hahmottaa Euroopan parlamentin jäsenen toimenkuvan ja työympäristön muutamin yleisin vedoin.

Nykyisessä parlamentissa on 732 jäsentä, heistä 14 on valittu Suomesta.  Sillä porukalla ei maanosan politiikkaan vaikuteta ratkaisevalla tavalla, vaikka kaikki sattuisivat olemaan samaa mieltä jostain asiasta.

Mutta ei ole tarkoituskaan.  Suurenkaan jäsenvaltion mepit eivät Eurooppaa heiluttele, puhumattakaan, että he olisivat yhtä mieltä politiikan suunnasta.

Parlamentin jäsenet kuuluvat useimmiten johonkin poliittiseen ryhmään.  Konservatiivien ryhmä on suurin, sosialidemokraatit ovat toiseksi suurin ryhmä ennen liberaaleja.

Ryhmät eivät käyttäydy likikään niin kurinalaisesti kuin esimerkiksi Suomen eduskunnassa.  Täydellistä ryhmäkuria on turha edellyttää silloin, kun edustajat tulevat kahdestakymmenestäviidestä eri maasta.

Poliittinen historia, perinteet ja temperamentti ovat määräävämpiä tekijöitä kuin puoluetausta.  Pohjoismainen konservatiivi saattaa olla paljon "vasemmistolaisempi" kuin italialainen puoluetoveri..  Vastaavasti joku kreikkalainen demari kuulostaa suomalaiseen korvaan kiihkeältä kommunistilta.

Euroopan parlamentti on siitä erikoinen parlamentti, että se ei pysty päättämään omasta kokoontumispaikastaan.  Perustamiskirjassa on aikoinaan sovittu, että varsinaiset istunnot pidetään Ranskan puolella Strasbourgissa ja valmisteleva työ tapahtuu Brysselissä.

Suomalainen meppi matkustaa useimmiten maanantaina varhain aamulla toimipaikalleen ja palaa sieltä yleensä perjantaiksi kotimaahan.  Perjantait ovat nk. vaalipiiripäiviä, jolloin meidän oletetaan pitävän yhteyttä valitsijoihin.

Käytännössä siihen kuluu valtaosa viikonlopusta sillä suomalainen yhdistyselämä on silloin virkeimmillään.  Meille Suomi kokonaisuudessaan on vaalipiiri, mikä lisää kotimaan työ- ja matkustustunteja.

Brysselissä ja Strasbourgissa työpäivät ovat pitkiä, mutta niissä on toistuva, säännöllinen kaavansa, joka johtuu suurelta osalta tulkkauksen välttämättömyydestä.  Parlamentissa on kaksikymmentä virallista kieltä ja kaikilla on oikeus puhua, kuunnella ja kirjoittaa omalla äidinkielellään.

Niinpä kokousten aikataulut ovat hyvin säännölliset.  Tulkkien työpäivä alkaa aamulla kello 9 ja jatkuu 12:30:een.  Iltavuoro alkaa kello 15.00 ja jatkuu kello 18:30:een.  Tähän väliin on sovitettava viralliset kokoukset.  Epävirallisia pidetään tietenkin kaikkina aikoina.

Jokainen meppi on jäsen ainakin yhdessä valiokunnassa.  Kaikki eivät pääse jäseneksi juuri sellaiseen valiokuntaan, jonka asiat kiinnostaisivat eniten.  Oma valiokuntani, sisämarkkinavaliokunta, käsittelee juuri niitä asioita, joista integraatiossa on kyse - kaupan vapauttamista.

Alkukeväästä saimme komiteakäsittelyn valmiiksi palvelujen kaupan vapauttamista koskevaksi direktiiviksi.  Siltä pohjalta koko parlamentti äänesti kompromissin, josta komissio ja jäsenmaiden poliittinen johto jatkavat sopimukseen pyrkimistä.  Tarkoitus on, että tulevaisuudessa palvelualojen yrittäjät voivat ilman keinotekoisia rajoituksia aloittaa liiketoiminnan missä jäsenmaassa tahansa.

EU:n komissio on samassa asemassa kuin esimerkiksi Suomen hallitus, se antaa lakiesityksiä, joita parlamentti käy käsittelemään.  Mutta toisin kuin Suomen eduskunnassa, jossa koko valiokunta yhdessä pohtii jotain asiaa, meillä yksi meppi kerrallaan saa valmisteluvastuun mietinnöistä ja lausunnoista ennen kuin ne tulevat yleiseen käsittelyyn.

Järjestelmästä johtuen yksittäinen meppi puurtaa omien aiheidensa parissa eikä juuri tiedä toisten tekemisistä ennen kuin asiat tulevat yleiseen käsittelyyn.  Ehkä senkin takia sopu ainakin suomalaismeppien kesken on säilynyt hyvänä.

Tapaamme kerran kuussa säännöllisesti suomalaiskomissaarin aamukahveilla, jossa vaihdetaan kuulumisia.  Tavan aloitti Erkki Liikanen omalla virkakaudellaan ja Olli Rehn on sitä jatkanut.  Tilaisuudet ovat hyvin suosittuja ja osanotto on aina hyvä.

Olen myös pannut merkille, että edustajatoverit, puoluekantaan katsomatta, ilmoittavat toisilleen, jos asianomaisen valiokunnissa on tekeillä jotakin, jolla saattaa olla vaikutusta suomalaiseen elämänmenoon.

Täysistunnoissa puheaikaa annetaan vain yhden tai kahden minuutin annoksina.  Puhemiehellä on nappi, jolla hän kytkee tyhjänpuhujilta ja ajanylittäjiltä mikrofonin pois päältä.

Onko suomalaismepeillä mitään merkitystä? on usein kuultu kysymys.

Siihen vastaan niin, että Suomen poissaolosta EU:n elimistä ei ainakaan olisi isänmaalle hyötyä.  Jotakin kertoo sekin, että yhteisöön on koko ajan enemmän pyrkijöitä kuin voidaan tai halutaan hyväksyä.

                                                                                              Lasse Lehtinen