Julkaistu 27.5.2006

Maailman tunnetut energiavarat sijaitsevat usein alueilla, joissa demokratia ei viihdy.  Monet roistovaltiot sattuvat sijaitsemaan öljy- tai kaasuesiintymän kohdalla.

Euroopan parlamentissa keskusteltiin aiemmin tässä kuussa siitä, miten kiinteä on korruption ja energian yhteys.  Kumpi on syy, kumpi seuraus?

EU tuo tänään puolet tarvitsemastaan energiasta.  Venäjältä tulee neljännes öljystä ja melkein puolet kaasusta.  Vuoteen 2030 mennessä riippuvuutemme ulkopuolisista tuottajista nousee yli 70 prosentin, ellei jotain tehdä.

Tämän kuun alussa Yhdysvaltojen varapresidentti Dick Cheney kävi Liettuan maaperällä julistamassa, että Venäjän öljy ja kaasu ovat poliittisen "painostuksen ja kiristyksen välineitä".

Cheney ei ollut asiallisesti väärässä, mutta näissä asioissa Yhdysvallat on yhtä suuri konna.  Se tukee mitä tahansa hallitusta, joka myy sille sopuhinnalla bensan ja sähkön raaka-ainetta.

George W. Bush ja monet muut Washingtonin valtiaat ovat yhtä syvällä energiabisneksessä kuin Kremlin johto.  Heidän on kuitenkin kunnioitettava kansainvälisiä kirjanpitosääntöjä

Cheney moitti Moskovaa Ukrainan simputtamisesta ja kaveeraamisesta Valko-Venäjän diktaattorin Aleksander Lukasenkon kanssa.  Sen jälkeen hän lensi kaulailemaan öljymaa Kazakstanin diktaattoria Nursultan Nazarbajevia.

Vladimir Putinin hallinto ei todellakaan ole kätkenyt vastenmielisyyttään niitä naapureita vastaan, jotka sitä poliittisesti arvostelevat.  Kaasuhanalla voi kiristää.

Putin on ajanut oligarkit maanpakoon tai kesyttänyt heidät.  Mihail Hodorkovski on telkien takana.  Hän teki kymmenessä vuodessa sen, mikä Rockefellereiltä vei kolme sukupolvea: varasti, laillisti ja teki läpinäkyväksi ottamalla Jukosissa käyttöön läntisen kirjanpidon.

Viimeksi mainittu teko ei sopinut Kremlin suunnitelmiin ollenkaan.  Venäläiset energiayhtiöt eivät halua olla länsimaisen tilintarkastuksen piirissä.  Siksi hallinnon, vanhojen KGB-miesten ja järjestäytyneen rikollisuuden rajat eivät tahdo hahmottua läntisille kauppakumppaneille. 

Eurooppalaisilla ei sen sijaan ole asiaa Venäjälle.  Venäläiset yhtiöt kyllä ostavat tilaa lännen markkinoilla.  Gazprom omistaa jo osan saksalaista Ruhrgasia ja Lukoilin huoltoasemaketju valloittaa maailmaa.

Energian ja korruption kytkökset ovat havaittavissa myös Euroopassa.  Saksan edellinen liittokansleri Gerhard Schröder suostui Putinin puksupojaksi miljoonan euron vuosipalkkiota vastaan.  Hänestä tuli Gazpromin hallituksen puheenjohtaja.

Viime virkatöinään hän sopi 1200 kilometriä pitkästä kaasuputkesta, jota rakennetaan Viipurinlahdelta Saksan Greiswaldiin.  Se kiertää Itämeren pohjaa pitkin Baltian maat ja Puolan.

Raivostuneet johtajat entisistä kommunistimaista - joissa on krooninen energiapula - kutsuvat temppua tämän ajan "Molotov-Ribbentrop-sopimukseksi".

Puna-armeija joutui perääntymään Euroopasta, tilalle tuli venäläinen energia.  Eurooppa heiluttaa häntäänsä ja antaa nöyrästi tassua.  Kun kommunistinen ideologia ei enää rasita, ei työläisten tunteista tarvitse Kremlissä välittää.  Riittää, kun ostaa läntisten firmojen johtajat.

Putin ilmoitti uuden vuoden puheessaan, että EU tarvitsee Venäjää enemmän kuin Venäjä EU:ta.  Äskettäin hän uhkasi, että Venäjä myy energiansa Kiinaan ja Yhdysvaltoihin, jos Euroopan kanssa tulee ongelmia.

Putinin pullistelu on toistaiseksi pelkkää bluffia pokeripöydässä.  Kiinaan ei ole putkea eikä vielä ole sellaista laivastoa, joka veisi nesteytettyä kaasua amerikkalaisille.

Venäjä haluaa myös ydinvoiman suurvallaksi, ei ainoastaan energiantuottajana vaan myös käytetyn polttoaineen jälkikäsittelijänä.  Mitä useamman uuden ydinvoimalan Venäjä rakentaa, sitä enemmän sillä riittää kaasua ja öljyä myytäväksi niille maille, jotka eivät uskalla itse rakentaa uutta ydinvoimaa.

Venäjä tarvitsee ainakin kymmenen vuotta asiakkaansa Euroopassa.  Tuotantolaitokset ja kuljetusjärjestelmät ovat Venäjällä siinä kunnossa, että ne eivät ilman eurooppalaista teknologiaa kohennu.

Tuo aika kannattaa EU:ssa käyttää visusti hyväksi.  Yhdessä olemme vahvempia esittämään vaatimuksia sekä kunniallisista kauppatavoista että tinkimään parempia hintoja.  Poliittisten johtajien pitää ryhdistyä, kun liikemiehet eivät sitä halua.

Samaan aikaan pitää Suomessakin huolehtia omasta tuotannosta, niin bioenergiasta kuin ydinenergiasta. Muuten kaikki katkaisijat ja sulkuventtiilit jäävät väärälle puolen rajaa.
                                                                            Lasse Lehtinen