Julkaistu 22.6.2006

Siitä huolimatta Suomi teki kaikkensa, että kokous onnistui sekä sisältönsä että kulissien puolesta.

Niin nytkin.  Vaikka tunnelmat EU:ssa ovat huonommat kuin edellisen puheenjohtajuuden aikaan, haluamme taas tarjota vieraille parasta.

Vuonna 1999 Suomea johtivat EU:n vannoutuneet kannattajat pääministeri Paavo Lipponen ja tasavallan presidentti Martti Ahtisaari.  Innostus tarttui virkamiehiin ja kokouksen jälkeen kiitoksia sateli kaikilta suunilta.

Laajentumisen jälkeen kaksi vappua sitten Eurooppaan iski lama, josta ei vieläkään ole toivuttu. Puheenjohtajamaat ovat vetäneet vuorollaan hommaansa kuin kivirekeä.

Brittien kaudella Tony Blair piti innostavia puheita Brysselissä, mutta niille ei taputettu hänen omassa kotimaassaan.  Siirtotyöläisten säikäyttämä Itävalta on hoitanut oman osuutensa matalalla profiililla.

Suomessakin oli tarkoitus tehdä vain välttämätön ja tarpeellinen.  Vielä viime vuoden puolella valmistelukoneisto sai ohjeet säästää kokouskuluissa ja välttää muutenkin liikaa innostumasta.

Tunnelmat ovat kuitenkin muuttuneet.  Niin valtioneuvoston kansliassa, ulkoministeriössä kuin muillakin hallinnonaloilla innostus ja kunnianhimo on kasvanut.  Alkuperäinen säästöbudjettikaan ei enää pidä.

Ministerit ja virkamiehet ovat parantaneet kielitaitoaan ja muita valmiuksiaan.  Akateemiset pätkätyöläiset on ministeriöissä otettu vakinaisten virkailijoiden avuksi.

Pääministeri, presidentti ja ulkoministerikin ovat opetelleet näyttämään lievän innostuneilta.  Tämä kaikki lupaa hyvää.

Puheenjohtajamaan asenteella on näet merkitystä.  Kuuden kuukauden ajan jokaisessa kokouksessa, joita on puolitoistatuhatta, suomalainen valmistelukoneisto laatii esityslistan ja suomalainen poliitikko tai virkamies johtaa puhetta.

Nk. perustuslaillisen sopimuksen raunioista on pelastettava sellaista, josta jäsenmaat voivat olla yksimielisiä ja jolla voidaan lähteä tästä eteenpäin.  Suomi voi tehdä asiassa aloitteita.

Energia on hieman yllättäen noussut EU:n yhteiseksi huolenaiheeksi eikä vähiten Venäjän pullistelun takia.  Vasta nyt on muualla hoksattu, että Suomi tajusi ryhtyä rakentamaan uutta päästö- ja Venäjävapaata ydinvoimaa jo vuosia sitten.

Meiltä odotetaan ehdotuksia EU:n yhteiseksi energiapolitiikaksi.  Venäjähän tunnetusti tekee kahdenvälisiä sopimuksia ja mieluusti peluuttaa EU:n kansoja jopa toisiaan vastaan.

Muualla ei juuri ymmärretä Suomen ajamaa nk. pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa.  Miksi meidän pitäisi antaa "almuja öljyvaltiolle" - Venäjälle?

EU:n sijoitukset tuberkuloosin ja aidsin torjumiseen Venäjällä samoin kuin ympäristötuhojen korjaaminen siellä parantavat meidän elämänlaatuamme täällä.  Sitä paitsi Itämeri on nykyään EU:n suuri sisämeri, jonka ympärillä asuu 85 miljoonaa asukasta.

Suomen puheenjohtajuuskauden suurimmaksi uutiseksi saattaa kuitenkin nousta unionin laajeneminen kahdella uudella jäsenellä.  Romania ja Bulgaria, jotka saivat "ehdot" kesän ajaksi, ovat luvanneet korjata yhteiskuntiaan syksyyn mennessä.

Kukaan ei usko, että niistä tulee sisäsiistejä demokratioita tässä ajassa.  Kokemus osoittaa kuitenkin, että EU:n jäsenyys sinänsä opettaa paremmille tavoille.  Samanlaisen koirakoulun kävivät aikoinaan läpi entiset diktatuurit Kreikka, Espanja ja Portugali.

Kävelin kauniina kesäkuun iltana Senaatintorin poikki Helsingin Esplanadille.  Parin päivän ajan vieraat eri maista olivat Säätytalolla kehuneet kuplille Suomen saavutukset niin talouden, kilpailukyvyn kuin koulutuksenkin alalla.

Tyrmistys oli kuitenkin melkoinen, kun vieraat tulivat ydinkeskustaan.  Useimmat Espan puistossa oleskelevat olivat iloisessa kännissä ja kuseskelivat kilpaa pensaikossa.  Erityisen mutkattomasti käyttäytyivät nuoret naiset, pissikset.

Muualla Euroopassa tällainen meno yhdistetään syrjäytymiseen, mutta demokraattisessa Suomessa tämä näyttää olevan keskiluokan lasten tavallista käytöstä.

Pärjäämme mainiosti PISA-tutkimuksessa, mutta taatusti myös PISSA-tutkimuksessa, jos sellainen Euroopassa tehdään.

                                                                         Lasse Lehtinen