JULKAISTU AAMULEHDESSÄ 3.9.2006

Vaalilupausta en voinut antaa, vaikka en lajin harrastaja olekaan.  Olen kerran käynyt härkätaistelussa, ja se riitti.  En silti esitä mitään vaatimuksia.

Jos suomalaismeppi asiaan sekaantuisi, espanjalainen kollega voisi vaatia hirvenmetsästyksen kieltämistä.  Suomessa on jahtikaudella enemmän huonosti ammuttuja hirviä kuin Espanjassa kituvia härkiä.

Suomi on monessa suhteessa riistanhoidon mallimaa.  Meillä metsästys on kaikkien yhteiskuntaluokkien huvi, demokraattinen harrastus parhaasta päästä.

Useimmissa Euroopan maissa vain kreivit, teollisuuspohatat ja suurmaanomistajat voivat metsästää.  Työläiset ja talonpojat ovat Suomessa vuorineuvosten jahdeissa ainakin ajomiehinä, joskus ihan ampumaketjussa.

Ihmisellä luontainen kyky tietää, mikä on muille hyväksi ja myös taipumus kertoa se muille.  Valaita ja hylkeitä pitää suojella toisella puolen maailmaa.

Eikö olekin turhanaikaista, että italialaiset pyydystävät pikkulintuja verkoilla ja tekevät niistä pataruokaa?  Sietäisi kieltää moinen touhu kokonaan.  Kuitenkin räkättirastaista saa parempaa piccioncelli arrostitia kuin puluista ja viiriäisistä

Kuka ihan oikeasti tarvitsee hanhenmaksaa?  Hanhia kuulemma pakkosyötetään, että maksa oikein pullistuisi.  Mutta teepä oikeaoppinen Tournedous Rossini ilman hanhenmaksaa!  Jää tekemättä.

Parikymmentä vuotta sitten osallistuin ketunmetsästykseen Etelä-Englannissa.  En tosin ratsailta vaan jalkamiehenä.

Näytelmä on lievästi naurettava yläluokan pukujuhla, johon vain harvoilla on varaa.  Kymmenettuhannet maalaiset ovat saaneet elantonsa tästä herrasväen hassutuksesta. 

Eläinrääkkäystä se ei kuitenkaan ole.  Ensimmäinen koira laumasta puraisee ketun rangan poikki ja eläin kuolee silmänräpäyksessä.  Liikenne tappaa Britanniassa vuosittain paljon enemmän kettuja. 

Vuosikausien kampanjoinnin jälkeen ketunmetsästys ennen pitkää kielletään.  Kyseessä on kansallinen päätös, jota pitää kunnioittaa.  Järjen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Hirviä ammutaan joka vuosi 100 000, mutta rottia ei saisi käyttää ihmisen terveyttä edistävissä kokeissa.  Kinkku tuodaan joulupöytään, hevosia kilpailutetaan henkitoreisiin raviradalla ja hyppyytetään toista metriä korkeiden esteiden yli.

Tutkijat arvioivat, että susia on Suomessa parisensataa.  Näin isossa maassa se ei ole paljon.  Mutta kun susien kuoliaaksi raateleminen porojen ja koirien määrä lasketaan kymmenissä, vaikutus mielialoihin on melkoinen.

Susikanta pysyy vakaana, vaikka kolmannes siitä vuosittain metsästetään.  Kaatolupia voi siis myöntää nykyistä enemmän.

Luontoväelle tämä ei tietenkään kelpaa.  Siihen on sanottava, että kettutyttö ei ole asiantuntija sudenkaan suhteen.

Suomessa pesii ääriaktivistien viides kolonna, joka syöttää keskieurooppalaisille aateveljille ja -sisarille kauhutarinoita Euroopan reunalta.

Maa- ja metsätalousministeriö, jolle asia Suomessa kuuluu, selviää varmasti hankalasta tasapainotustehtävästä.  Susikantamme varjeltuu kunnialla muutamalla sadalla yksilöllä.

Sen sijaan on vaikeampi sulattaa komission (ja sen suomalaisen agentin) asennetta susien kaatamiseen.  Suomi joutuu EY-oikeuteen susien "luvattomasta kaatamisesta".  Tässäkin tapauksessa aloite on lähtenyt suomalaisilta suden morsiamilta".

Ministeriö joutuu oikeudessa todistamaan, että luvat on myönnetty vankoin perustein.  Komission logiikan mukaan pitäisi ensin tapahtua vahinko ennen kuin suden saa ampua.  Karja ja koirat on pidettävä susien ulottumattomissa, se neuvoo.
Asenne muistuttaa modernia kriminaalipolitiikkaa, jonka mukaan kunnon ihmisten on suojattava itsensä rikollisilta eikä itsepuolustukseen saa syyllistyä.

Metsästyksen ja riistanhoidon piiriin kuuluvat asiat olisi pitänyt hoitaa Suomessa ennen kuin ne karkasivat Brysselin ehkä hyvää tarkoittavien, mutta usein harhaanjohdettujen päättäjien käsittelyyn.

                                                                                           Lasse Lehtinen