Julkaistu 16.9.2006

Toisen maailmansodan jälkeistä konferenssidiplomatiaa on arvosteltu kalleudesta ja tehottomuudesta.  YK ei tietenkään ole ratkaissut kaikkia ihmiskunnan ongelmia eikä EU pysty edes itse asettamassaan aikataulussa tekemään Euroopasta maailman kilpailukykyisimmän alueen.

Kansainvälinen kokousdiplomatia ja siihen kuuluva alituinen reissaaminen ovat kuitenkin lisänneet tietoa ja pystyneet tuomaan nimenomaan Euroopassa vanhat viholliset saman pöydän ääreen ilman, että on tartuttu aseisiin.

Kun aikoinaan moitittiin Parlamenttien välisen liiton IPU:n kokouksia maailman äärillä, Johannes Virolainen vilkaisi ympärilleen ja tokaisi, että parempi tällaisen sakin on olla ulkomailla kokouksissa kuin omassa kotimaassa pahanteossa.

Menneen viikon alkupuolella Suomeen matkusti Euroopan parlamentin sisämarkkinavaliokunnan delegaatio, jossa oli meppejä Britanniasta, Saksasta, Puolasta, Hollannista ja Ruotsista.  Tämä valiokunta säätää lakeja, joilla halutaan varmistaa markkinoiden toimivuus jäsenmaiden kesken sekä suojella kuluttajia tuotteiden ja palveluiden huonolta laadulta.

Me tässä nimenomaisessa valiokunnassa Anneli Jäätteenmäen ja Alexander Stubbin kanssa edustamme suomalaisia.  Meille oli tärkeätä, että ihmiset, joiden säätämät lait tavalla tai toisella koskettavat myös suomalaisten elinehtoja, saavat oikean kuvan suomalaisten osaamisesta ja tavoitteista.

Suomea on harvinaisen vaikea selittää ulkomaalaisille.  Useimpien eurooppalaisten mielestä me olimme rautaesiripun väärällä puolella kunnes Neuvostoliitto sortui ja Euroopan suurvallat suostuivat ottamaan meidät unionin jäseneksi.  "Milloin kävit ensi kerran lännessä?" saatetaan ikäiseltäni suomalaiselta edelleen kysyä.

Tänä päivänä tavaroiden, rahojen ja ihmisten liikkuminen EU:n alueella on vaivatonta.  Vielä viisitoista vuotta sitten laukut ja reput tutkittiin joka rajalla eikä rahaa saanut viedä tai tuoda kuin Suomen Pankin luvalla. Yhteiset työmarkkinat eivät vielä toimi kunnolla eikä yritysten perustaminen toiseen maahan ole ongelmatonta.

Näitä vapauksia sisämarkkinavaliokunta haluaa edistää, mutta kansallinen itsekkyys ja todellinen tietämättömyys rakentavat edelleen keinotekoisia esteitä yhteismarkkinoiden tielle.

Siirtolaiset ovat kautta aikojen suostuneet tekemään niitä töitä, jotka eivät kantaväestölle ole enää kelvanneet, joskus jopa paremmin ja ainakin halvemmalla.  Tämä tällainen vapaa liikkuvuus ei tietenkään kelpaa ammattiyhdistysväelle missään jäsenmaassa, työnantajille sitäkin paremmin.

Tässä ristiaallokossa lait pitäisi säätää niin, etteivät ne pysäytä maanosan kehitystä, mutta eivät myöskään päästä puliveivareita hyötymään hädänalaisista ja kiertämään veroja ja muita maksuja.

Valiokunnan jäsenet tapasivat Paavo Lipposen ja kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen sekä viranomaisia että etujärjestöjen edustajia ja yrittäjiä.  Meillä Suomessa on jo opittu, että kilpailulta suojautuminen luo enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä.

Markkinoiden myllerryksessä ja globalisaation paineissakin meille syntyy koko ajan enemmän uusia työpaikkoja kuin vanhoja häviää.  EU-jäsenyyden jälkeen Suomessa on avattu 350 000 uutta työpaikkaa.  Talous kasvaa kohisten ja työmarkkinoilla on rauhallista.

Menestyksen kelkasta pudonneet yritetään pyydystää turvaverkkoon, jonka ylläpidosta verovaroilla vallitsee laaja yhteisymmärrys.  Riippumatta siitä, mitkä puolueet kulloinkin ovat hallituksessa, politiikka on samansuuntaista.

Tätä ihmettelivät taas kerran meidänkin virkaveljemme ja -sisaremme.  Monissa maissa politiikkaa tehdään korostamalla eroja eikä hakemalla pienintä yhteistä ymmärrystä.

Säätkin suosivat ja vieraille tarjotut ruoat saivat ylenpalttiset kiitokset - jopa ranskalaisilta, joiden kitalakia on hemmoteltu vuosisatoja.  Suurkiitos Silvio Berlusconille ja Jaques Chiracille, joiden arvostelu herätti suomalaisen kulinaariväen vuosikymmenten horroksesta.

Takavuosina oli vallan tavallista, että ulkomaan eläville syötettiin eri isäntien toimesta viitenä iltana peräkkäin sama menu: graavia lohta, poronselyksiä ja leipäjuustoa lakkahillolla.  Jotkut jopa innostuivat tarjoamaan palan painikkeeksi suomalaisia tilaviinejä tervasnapsien ja salmiakkikossun kera.

Matkustelusta, luennoista ja tapaamisista huolimatta luulot ja ennakkoluulot istuvat syvässä.  Viime vuonna Puolassa vastaavalla matkalla tulin sanoneeksi eräässä seurassa, että Suomessa suhtaudutaan varauksella muun muassa siihen, että tänne tulee esimerkiksi yksityisiä puolalaisia lääkäriasemia, joilta joku Suomen kunta sitten ostaa terveyspalveluja.  Miten taataan palvelujen taso?

Samassa pöydässä istui tuhti daami, joka vihaisena ilmoitti olevansa puolalainen lääkäri. Hän ei uskaltaisi mennä Suomessa lääkäriin ollenkaan, hän sanoi, sillä alan opetus ei ollenkaan Suomessa vastaa sitä, mitä lääkäreiltä Puolassa vaaditaan.

Sisämarkkinavaliokunnalle esiteltiin muun muassa yksityinen hoiva-alan yritys, joka myy palveluja usealle suomalaiselle kunnalle.  Paluumatkalla Brysseliin valiokunnan brittiläinen puheenjohtaja, työväenpuolueen edustaja Arlene Mc Carthy huokaisi: "Haluaisin viettää vanhuuteni siinä suomalaisessa hoitokodissa ja syödä joka ilta siinä eilisiltaisessa ruokapaikassa."

                                                                            Lasse Lehtinen