Lasse Lehtinen - ENEMMÄN KYSYMYKSIÄ KUIN VASTAUKSIA

ENEMMÄN KYSYMYKSIÄ KUIN VASTAUKSIA

Joskus sotien jälkeen Uolevi Raade ja muut vastuulliset yhteiskunnalliset toimihenkilöt seisoivat Suomenlahden rantakallioilla ja katsoivat, kuinka amerikkalainen öljytankkeri kävi vain kääntymässä meidän vesillämme ja käskyn satuaan menikin muualle.

Tästä tuskasta kuulemma syntyi ajatus omasta öljynjalostuksesta.

Neuvostoliitto möi meille nelisenkymmentä vuotta sitten puolipakolla ydinvoimalan, jonka piti liittää meidät entistä lujemmin sitein kommunismin kotimaahan, mutta ratkaisulla vähennettiinkin riippuvuutta naapurista.

Energian ja politiikan yhteys on vahva. V. I. Leninin mukaan kommunismi oli yhtä kuin neuvostojen valta ja koko maan sähköistäminen. Tämän päivän Venäjällä öljyjohto, kaasujohto ja sähköjohto tottelevat poliittista johtoa.

Rauhanliikkeestä syntynyt ympäristöliike sai suuren yleisön uskomaan, että ydinvoimaloissa valmistetaan myös pommeja ja niin politiikan lait astuivat fysiikan lakien tilalle.

Neuvostoliitossa pystyttiin ainutlaatuisella tavalla yhdistämään taloudellinen romahdus ympäristökatastrofiin. Tämän päivän Venäjä kuitenkin hyötyy nimenomaan siitä paniikista, joka levisi kaikkeen länsimaailmaan Tshernobylin jälkeen. Kaasua, öljyä ja sähköä myydään maille, jotka ovat vapaaehtoisesti luopuneet ydinvoiman lisärakentamisesta. Kaupan katteella Venäjä itse aikoo rakentaa uutta ydinvoimaa, jotta myytävää riittää paremmin länteen.

Vaikka pääministeri Matti Vanhanen käytti rohkeasti ”me”-muotoa Vladimir Putinille puhuessaan, EU:lla ei ole yhteistä energiapolitiikkaa. Venäjä tekee kahden välisiä sopimuksia EU-maiden kanssa ja peluuttaa kansakuntia toisiaan vastaan. Ja miksei tekisi, energia on valtaa.

Toistatuhatta kilometriä pitkä kaasuputki kulkee kohta Itämeren pohjaa pitkin Viipurinlahdelta Saksan Greiswaldiin. Entinen Saksan liittokansleri Gerhard Schröder hymyilee koko hammaskalustollaan tyytyväisenä kahdesta syystä: saksalaiset saavat sopuhinnalla lämpöä ja hänellä juoksee miljoonan euron vuosipalkka Gazpromin hallituksen puheenjohtajana.

Myös Putin on tyytyväinen. Nyt puolalaiset tai baltit eivät pääse varastamaan kaasua niin kuin Ukraina viime talvena ja sulkuventtiili on visusti Kremlin valvonnassa.

Toisaalta Venäjä tarvitsee vielä ainakin viidentoista vuoden ajan maksavia asiakkaita Euroopasta, kunnes putki Kiinaan valmistuu ja nestemäistä kaasua Yhdysvaltoihin kuljettavat laivat on rakennettu.

Suomella on kohtalonomainen paikkansa Venäjän ja Ruotsin välissä. Ruotsissakin on paljon energiaa omasta takaa. Sillä on vesivoimaa ja puuta ja sähköstä puolet tehdään ydinvoimalla.

Ruotsi on kansanäänestysten luvattu maa. Aikoinaan siellä kysyttiin, pitäisikö siirtyä oikeanpuoleiseen liikenteeseen? Kansa sanoi ei, mutta siirryttiin kuitenkin. Sen jälkeen, kun kansa vuonna 1980 sanoi ei ydinvoimalle, kapasiteetti on kolminkertaistunut ja laitoksia modernisoidaan kaiken aikaa.

Nyt Ruotsissa luvataan, että maa luopuu öljyn käytöstä vuoteen 2020 mennessä. Vetoja otetaan vastaan siitä, kaksin- vai kolminkertaistuuko öljyn käyttö siihen mennessä.

Suomenlahden pohjaa pitkin haluttaisiin myös kuljettaa sähköä ja nimenomaan Ruotsiin. Koska sähkö ehkä tulisi Sosnovyi Borin ydinvoimalasta, se pitäisi ensin ”eettisesti puhdistaa” Suomen sähköverkossa, ettei se aiheuttaisi moraalista ahdistusta suoraselkäisissä ruotsalaisissa.

Suomi on tehnyt viisaasti, kun annettiin lupa viidennelle ydinvoimalalle. Kuudennesta on keskustelu jo täydessä käynnissä. Useimmat Euroopan maat joutuvat tekemään saman eli taivuttamaan yleisen mielipiteen ja päättäjien enemmistön asian taakse. Aikaa siihen kuluu kuitenkin vuosia – ja Kremlissä hykerrellään.

Meikäläistä luottamusmiestä jossain määrin hämmentää asiantuntijoiden eripura. Kun selvitysmies Martti Purasjoki ehdottaa kuudetta ydinvoimalaa ja vesivoiman rakentamisen esteitä purettaviksi, professori Mikko Kara VTT:stä sanoo, että kuudetta ei tarvita eikä ole syytä enää avata keskustelua esimerkiksi Vuotoksen altaan rakentamisesta.

Kysymyksiä näyttää edelleen olevan enemmän kuin varmoja vastauksia. Ainakin toistaiseksi sähkön kulutus on kasvanut elintason noustessa, mikä sen yhtäkkiä muuttaisi?

Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana öljyn, kaasun ja kivihiilen yhteenlaskettu kulutus maailmassa pysyy 80 prosentissa kaikesta energiasta. Loppuun kahteenkymmeneen prosenttiin mahtuvat niin ydinvoima, vesivoima, tuulimyllyt kuin biopolttoaineetkin.

Sähköntuotannossa ydinvoiman merkitys korostuu. Ympäristöäkkiväärät eivät pääse Aasian kasvualueilla hidastamaan uuden ydinvoiman rakentamista niin kuin vanhassa Euroopassa on käynyt.

Lasse Lehtinen

< Edellinen		Seuraava >