Kaksi vuotta sitten lausuin tässä talossa julki huoleni siitä, että palveludirektiivin käsittely on joissakin maissa nostanut pintaan myös ulkomaalaisvihaa ja taloudellista protektionismia, mitkä eivät ole kunniaksi tälle yhteisölle.

Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker ihmetteli äsken miksi me pelkäämme nyt enemmän idästä tulevia ihmisiä kuin sinne sijoitettuja ohjuksia 20 vuotta sitten.

Olemme kuitenkin keskustelemalla saavuttaneet kompromissin, jonka kanssa voi elää, ellei muuta niin siksi, että tämä direktiivi lopultakin avaa palveluiden markkinat, vaikkakin vain osaksi.

Tuleva direktiivi näyttää suojelevan niitä ammattikuntia, jotka on korkeasti koulutettu ja asettaa kilpailulle alttiiksi vähemmän koulutetut ammattiryhmät. Lääkärit ja apteekkarit ovat soveltamisalan ulkopuolella mutta kirvesmiehet ja kampaajat sen sisällä.

Vuosien mittaan pelot ja ennakkoluulot hälvenevät, sillä käytäntö voittaa lopulta teoriat. On myöskin selvää, että direktiiviä korjataan lähitulevaisuudessa toimivammaksi ja avoimemmaksi kaikkien Euroopan kansalaisten kannalta.

Meidän on pakko oppia, että emme voi menestyksellä kilpailla muiden maanosien kanssa jos emme uskalla kilpailla edes keskenämme.