|
Julkaistu 3.12.2005 Kuninkaan vasallit Englannissa nousivat noin kahdeksansataa vuotta sitten kapinaan ja pakottivat hirmuhallitsija Juhana Maattoman allekirjoittamaan julistuksen, josta tuli maailman kaikkien perustuslakien esikuva. Julistuksessa sanottiin, ettei kukaan, ei kuningas eikä lainsäätäjä, ole itse lain ulkopuolella. Kuningasta korpesi suunnattomasti, ettei hän saanut enää ensi yön oikeutta neitoihin eikä voinut mielin määrin hirtättää alamaisiaan. Pahinta oli, että saadakseen verottaa kansaa kuninkaan oli kutsuttava koolle kokous – parlamentti – hyväksymään verot. Briteillä ei ole vieläkään omaa perustuslakia, mutta Magna Carta vuodelta 1215 on edelleen saarivaltakunnan kansalaisten kollektiivisessa muistissa. Peruja noilta ajoilta on muun muassa Lontoon Cityn erityisasema. Tänä päivänäkään kuningatar ei saa tulla ilman lupaa Cityyn häiritsemään kauppiaiden ja pankkiirien toimia. Muodollista valtaa pitää Lontoon Cityn pormestari, Lord Mayor of London. Se on virka, josta ei makseta penniäkään palkkaa. Silti siihen on aina pyrkijöitä. Minulla oli harvinainen ilo ja kunnia olla pienessä suomalaisjoukossa, joka pari viikkoa sitten kutsuttiin seuraamaan uuden pormestarin virkaanastujaisia. Kolme päivää kestänyt historiallinen pukujuhla opetti paljon syistä, joiden takia engelsmannit pitävät edelleen kiinni monesta hassusta perinteestä Ensi vuonna pormestarin virkaa pitää hallussaan liikemies nimeltä David Brewer. Hän on tehnyt rahansa vakuutusbisneksessä lähinnä Aasian markkinoilla. Paikallisen syväkurkun mukaan Cityn pormestari tarvitsee yhden virkavuoden aikana omia varoja puoli miljoonaa puntaa, jotta viranhoito sujuu asianmukaisella arvokkuudella. Jokavuotiset juhlat alkavat kulkueella, jossa tänä vuonna oli 5500 osanottajaa. Sadat ihmiset olivat kuukausien ajan valmistelleet osallistumistaan kulkueeseen ja se näkyi täsmällisyydessä, jolla ohjelma vedettiin läpi. Viisi kilometriä pitkää kulkuetta kuvattiin tuntien ajan televisioon. Kulkueessa oli sotilasosastoja, soittokuntia, kuoroja, komeljanttareita, takseja, paloautoja ja ambulansseja. Rotarit ja leijonat, urheiluseurat ja erilaiset kolmannen sektorin toimijat, tänä vuonna erityisesti vammaisjärjestöt, esittäytyivät eri ammattikuntien rinnalla. Pormestari itse liikkui kulkueessa virkavaunuillaan, joita hienommat on vain kuningattarella. Kullattuja vaunuja veti kuuden hevosen valjakko. Vain kuningattarella saa olla kahdeksan heppaa. Pormestarin vaunun hinnaksi arvellaan kolme miljoonaa euroa. Seremoniat huipentuivat illallisiin Guildhallissa, joka on yli puoli vuosisataa vanha ammattikiltojen talo. Kangaskauppiaat, hopeasepät, lihakauppiaat ja monet muut ammattikunnat ovat vuosisatojen ajan olleet se vauras porvaristo, joka on tehnyt Lontoon Citystä yhden rahamaailman keskuksista. Lähes parikymmentä metriä korkea juhlasali mykistyttää pienen ja köyhän tasavaltalaisen maan edustajan jo kynnyksellä. Lamput, ikkunoiden lasimaalaukset, seiniä kiertävät kunniataulut ja patsaat kertovat kansakunnan historiaa jokaisella silmäyksellä. Näillä illallisilla Britannian kulloinkin vallassa oleva pääministeri pitää vuotuisen ulkopoliittisen linjapuheensa. Tänä vuonna Tony Blairista oli veto poissa. Huulenheitossa hän on brittiläisittäinkin valioluokkaa, mutta paperista pidetty osuus oli puuduttava. Kun eroava pormestari ja uusi pormestari hassuissa hatuissaan ja soopelinnahkaviitoissaan sanailivat keskenään ja Canterburyn arkkipiispakin irrotteli oikein kunnolla, tuli jälleen mieleen, miten hyödyllinen oppiaine puhe- ja väittelytaito meilläkin olisi viimeistään yliopistoissa. Ruoaksi pormestari tarjosi hanhenmaksaa ja merirapua sekä filé Wellingtonin, joka tuotiin lämpimänä yhtaikaa yli kahdeksallesadalle lautaselle. Taustalla salonkiorkesteri soitti sordiino päällä ikivihreitä. Missä on tällaisen hassutuksen ja turhamaisuuden tarkoitus ja mieli? Miksi näitä tapoja jatketaan vuosisadasta toiseen. Mitä virkaa on tänä päivänä Lontoon Cityn pormestarilla? Kuusisataa vuotta sitten muuan pormestari rakennutti omilla rahoillaan Lontoon ensimmäisen vesivessan. Siinä oli rivissä kuusikymmentä reikää sekä miehille että naisille. Nykyinen pormestari aikoo virkakaudellaan käydä PR-matkoilla kymmenissä maissa, nimenomaan Aasiassa. Hän on brittiläisen elinkeinoelämän tärkein lähettiläs kuningasperheen jälkeen. Kotimaassa hallitus ja yritykset tuovat omia vieraitaan hänen kestittäväkseen. Näyttää siltä, että parin vuoden päästä pormestariksi valikoituu muuan suuri Suomen ystävä. Silloin ehkä näemme tämän merkkihenkilön ilmielävänä Suomessa. Lasse Lehtinen
|
Ilta-Sanomat + 
