Julkaistu 3.3.2007    

Ennen EU:hun menoa eduskunta sääti hädissään lain sen estämiseksi, että sakemanni ostaa kaikki Saimaan rannat. 

Niin ei käynyt, ei ollut kysyntää.  Sen sijaan rantapalstat käyvät nyt kaupaksi venäläisille ja Itä-Suomen isännät myyvät surutta. 

Vain Suomenruotsalaisilla seuduilla käydään vielä viivytystaistelua.  Siellä eivät Anders ja Stig Göran kehtaisi kylillä kulkea, jos olisivat myyneet rantaviivaa ryssille, vaikka kuinka kalliilla. 

Toisin oli ennen.  Koskaan en ole ollut niin äveriäs kuin neljäkymmentä vuotta sitten Neuvostoliiton 50-vuotissyntymäpäivillä.  Seura-lehti oli varustanut nuoren tähtireportterinsa selostamaan juhlallisuuksia Leningradin sankarikaupungissa. 

Kommunismi uskotteli alamaisilleen, että lännessä on köyhää ja kurjaa, mutta viesti ei ollut mennyt kaikille perille, sillä katukauppiaat ja kerrossiivoojat hotelleissa ostivat turisteilta ruplia vastaan kaiken liikenevän kulutustavaran. 

Olin vanhemmilta kollegoilta kuullut, että matkaan kannattaa pakata ylimääräisiä paitoja, kenkiä ja ennen kaikkea sukkahousuja ja purukumia.  Menomatkalla piti olla nippu pornolehtiä tullimiehiä varten. 

Temppu toimi, sillä koppalakit selasivat niitä silmämunatkin tapillaan, heristivät sitten sormea ja valittivat joutuvansa takavarikoiman moisen länsimaisen saastan.  Sen enempää ei kapsäkkejä pengottu. 

Leningradissa asuin Hotelli Europeiskajassa ja tarjosin tyttöystävälle Hotelli Astorian suuressa salissa samppanjaillallisen, jonka aikana syötiin myös kilotolkulla kaviaaria.  Meitä palveltiin vielä kaksi tuntia virallisen sulkemisajan jälkeen. 

Ruplia oli vielä senkin jälkeen niin mahdottomasti, että saatoin katukaupasta ostaa joltakin kirkonryöstäjältä aidon ikonin, joka edelleen koristaa kotiani. 

Tänä päivänä en raaskisi asua tai illastaa noissa Pietarin hienoissa hotelleissa.  Niissä mellastavat nyt oikeasti rikkaat venäläiset.  Jotain kaunista kuoli pois kommunismin mukana, ainakin suhteellinen vaurautemme. 

Osat ovat itse asiassa vaihtuneet.  Venäläiset tulevat Suomeen lomille ja ostoksille eikä heidän tarvitse meille mitään kaupitella valuuttaa vastaan, pätäkkää näyttää olevan jo rajan yli tullessa.  Itse asiassa vain venäläisten olen nähnyt kaivavan viidensadan euron seteleitä suoraan lompsasta. 

Viimeksi näin tapahtui Nilsiän Tahkovuorella uudenvuoden aikoihin.  Takavuosina hiihtokeskus tyhjeni täysin joulun jälkeen, mutta nykyään venäläiset turistit täyttävät hotellit, lomamökit ja kylpylät nimenomaan vuodenvaihteen jälkeen, jolloin siinä kulttuurissa loppiaisena juhlitaan Pakkasukkoa ja vaihdetaan lahjoja. 

Pietarista on Savoon sama matka kuin Helsingistä, itse asiassa lyhyempi, sillä venäläisillä on jyhkeämmät autot eikä heidän tarvitse noudattaa nopeusrajoituksia niin kuin suomalaisten. 

Kuten tuli todettua, ostovoimaa on ja myös halua kuluttaa.  Sen verran vilkuilin naapuripöytiin, että viinit ainakin olivat paremmasta päästä.  Myös tarjoiluun oli panostettu, venäjääkin puhuttiin.  Kysyntä luo tarjontaa. 

Perheet ja seurueet käyttäytyivät hyvin eivätkä lapset riekkuneet holtittomasti niin kuin usein näkee kotimaisissa porukoissa tapahtuvan.   Kasvatus saattaa paremmissa venäläisperheissä olla tiukempaa kuin meillä. 

Mukaan mahtui tietenkin myös muutama häirikkö.  Jotkut venäläisseurueet olivat öiseen aikaan jatkaneet juhlia paikallisten pihoilla ja laitureilla.  Jokamiehen oikeus oli otettu kirjaimellisesti. 

Poliisillekin oli soitettu, mutta kuten tunnettua Suomen maaseudulla virkavalta päivystää kahden tunnin ajomatkan päässä.  Niinpä hyökkäysten kohteet jäivät kurkistelemaan asuinkoloistaan – niin kuin Isonvihan aikaan – kun venäläinen mellasti pihapiirissä. 

Isojakin olivat häiriköt enimmäkseen olleet, paloauton kokoisia miehiä, joita näkee useimmiten vartiointitehtävissä sekä heidän seuralaisiaan, pitkäsäärisiä, laatuturkkeihin pukeutuneita naisia. 

Erään laiturin edustalle hankkeen oli isovenäläisessä uhossa keltaisella kirjoitettu sanat: ”Russia rules!”  Vastavuoroisesti Naton kannatus kohosi paikallisesti huippulukemiin.                                                                            Lasse Lehtinen