Jätät eduskunnan ainakin tältä erää ja aloitat kesällä Suomen suurlähettiläänä Unkarissa.  Et ole virkaan muodollisesti pätevä, koska et ole käynyt vaadittavaa valmistavaa kurssia.  Hallitus ja presidentti kuitenkin päättivät, että kansanedustajana ja ministerinä olet pätevöitynyt noihinkin hommiin.  Olen samaa mieltä.

Kun poliitikko on ehdolla hallinnon virkoihin, virkakunta ryhtyy puolustamaan koskemattomuuttaan kuin hurskas nunna.  Ulkoasiainhallinnon virkamiesyhdistyksen mukaan nk. sivurekrytoinnit ovat epäreiluja niitä kohtaan, jotka ovat valinneet virkauran jo nuorena ja aikovat eläkkeelle lähettiläinä.  

Vänrikki Stoolin sanoin ”jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin”. Kävin nuorena vaadittavan kurssin, mutta nimitykseni yli kaksikymmentä vuotta sitten oli joka tapauksessa poliittinen, pääsin poikkeusluvalla politiikasta diplomatiaan.

Hieman historiaa: Kesällä 1919 Italia tunnusti itsenäisen Suomen. Samana syksynä Roomaan lähetettiin asiainhoitajaksi jääkäriliikkeen organisoijana ansioitunut professori Herman Gummerus.  Hän oli mitä suurimmassa määrin poliittinen nimitys.

Hän solmi asemamaassaan paljon tuttavuuksia ja edisti Suomen asiaa. Ulkoasiainhallinnon perimätiedon mukaan hänellä oli tapana kirjoittaa vain yksi vuosiraportti. Sekin oli aina sama, vain lauseen mittainen tiivistelmä toimivuoden lopussa sähkeen muodossa: ”Italian politiikassa ei mainittavia muutoksia. Gummerus.”

Joulun alla 1922 joku virkaintoinen toimihenkilö Helsingissä ei tyytynyt raporttiin vaan halusi tietoja eräästä Benito Mussolinista, joka oli äskettäin noussut maassa valtaan. Loukkaantunut lähettiläs sähkötti takaisin: ”Italian politiikassa ei mainittavia muutoksia Suomen kannalta. Gummerus.”    

Urho Kekkosen aikana ulkoministerit olivat usein miehiä, joille tärkeimpiä ulkoasioita ei edes kerrottu.  Lähettiläiden tehtävä oli selitellä Suomen asioita parhain päin.  Lännessä se ei aina onnistunut.

Kekkosen valtakaudella kauppapolitiikan johtavat virkamiehet kävivät presidentin taustalla omaa torjuntataisteluaan Tehtaankadun vyörytystä ja kotimaista viidettä kolonnaa vastaan.  Linjat pitivät, ja Suomi pysyi EFTA- ja EEC-sopimusten avulla taloudellisesti lännessä, vaikka politiikka muuten suomettui.

Neuvostoliiton sortumisen jälkeen meidän piti päästä karhun varjosta niihin pöytiin, joissa maanosan kohtaloista päätetään.  Virkamiespuolella taistelua johti edesmennyt valtiosihteeri Antti Satuli.

Uskallan silti väittää, että useimmat etevimmistä lähettiläistämme ovat olleet sivurekrytointeja, kuten J. K. Paasikivi, Max Jakobson ja Erkki Liikanen.
Sitä paitsi ovi on käynyt molempiin suuntiin.  Liike-elämä ja pankkilaitos on vuosikymmenten aikana poiminut monta lahjakkuutta juuri UM:stä.  Tuoreita tulijoita ovat Veli Sundbäck Nokiaan ja Leif Fagernäs Elinkeinoelämän keskusliittoon.
 

Ulkoasiainhallinto koki melkoisen muutoksen kun Suomi liittyi Euroopan unioniin.  Sitä ennen ulkoasiat hoidettiin ainakin muodollisesti UM:n kautta. Nyt jokainen ministeriö, etujärjestö ja kansalaisliike asioi suoraan muun maailman kanssa, liike-elämästä puhumattakaan.  

Ulkoasiainhallinnolla on edelleen merkitystä ja monet lahjakkaat virkamiehet tekevät tälläkin hetkellä asemapaikoissaan hyödyllistä työtä poliittisten päätösten tueksi.  Liityt hienoon porukkaan.

Lopuksi muutama vinkki vanhemmalta kollegalta, jotta et joutuisi kaikkea kantapään kautta oppimaan.
Ole tarkkana rahankäytön suhteen.  Monet silmäparit syynäävät kuitit ja kyseenalaistavat sekä rehellisyytesi että arvostelukykysi, jos löytyy vähänkin tulkinnanvaraa.

Kohtele hyvin väkeäsi, etenkin suorittavaa porrasta, kuten sihteereitä, vahtimestareita ja autonkuljettajia.  Vanha amerikkalainen sananlasku sanoo: ”Ole kiltti ihmisille matkalla ylöspäin, tulet tapaamaan heidät kaikki matkalla alaspäin.”

On viisasta pitää puoliso kädenmitan päässä edustuston päätöksenteosta sen jälkeen, kun taulut edustustiloihin on ripustettu.

Erityisen tärkeää on pitää Suomesta tulleet vieraat, niin poliitikot, liikemiehet kuin lehtimiehet hyvällä mielellä.  Silloin he kertovat kotimaassa, kuinka mainio edunvalvoja meillä onkaan tässä tärkeässä maassa.

Kulttuuriväen kanssa pitää olla myös tarkka, sillä heidän vihansa on pitkä ja leppymätön.

Eduskunnan valiokunnat ja Suomen hallituksen jäsenet avustajineen kuuluvat samaan huolella hyysättävien joukkoon, mutta senhän Sinä tiedät jo omasta kokemuksestakin. Tuus,