Julkaistu 11.5.2007  

Viron tapahtumat palauttavat mieliin anekdootin neuvostoajalta. 

Moskovan eläintarhan kävijämäärät olivat pudonneet niin pahasti, että asia otettiin esille keskuskomiteassa.  Joku oli kuullut ihmemiehestä Siperiassa, joka kuulemma sai leijonan ja lampaan viihtymään samassa häkissä. 

Ihmemies Siperiasta tuotettiin pääkaupunkiin ja hän teki mitä oli luvannut.  Keskuskomitean mielestä se sopisi myös muistuttamaan koko maailmalle, että vahvojen ja heikkojen rauhanomainen rinnakkainelo, suuri neuvostoliittolainen keksintö, toimii myös käytännössä. 

Neuvostokansalaiset ja turistitkin jonottivat ihmeen nähdäkseen ja eläintarha ylitti pian tavoitteensa moninkertaisesti.  Politbyroossa joku kuitenkin halusi tietää, miten ihmemies Siperiasta tempun tekee? 

Keksijä itse yritti selittää, että kyseessä oli liikesalaisuus.  Kun hänelle annettiin KGB:n jauhamaa luomusähköä nivusiin Ljubljankan kellareissa, mies ymmärsi itsekin, että kommunismissa ei ole liikesalaisuuksia. 

”Temppu on itse asiassa varsin yksinkertainen”, hän tunnusti.  ”Vaihdetaan vain uusi lammas joka aamu.” 

Neuvostoliitto ei hajonnut ainoastaan omaan mahdottomuuteensa ja kilpavarusteluun.  ETYK:illä ja Euroopan taloudellisella integraatiolla oli ratkaisevat osuutensa siihen, että toivo paremmasta elämästä rautaesiripun takana virisi.   

Venäjällä aitoa yritystä muutokseen oli vain nimeksi.  Mihail Gorbatshov päästi muutosvoimat valloilleen vahingossa eikä Boris Jeltsinkään ruvennut demokraatiksi muuten kuin senhetkisten vaihtoehtojen puuttuessa. 

Mutta nyt on leijona pakotettu takaisin häkkiin.  Venäjä ei enää edes teeskentele olevansa oikeusvaltio.  Harmi vain, että lampaat karkasivat tällä välin sähköpaimenen läntiselle puolelle. 

Venäjälle on tyypillistä, että se ei koskaan myönnä olevansa väärässä.  Siksi se ei myöskään kykene käymään läpi menneisyyttään objektiivisesti.  Kulloinenkin propaganda jää voimaan historiallisena totuutena. 

Venäjällä mikään ei enää tapahdu aivan sattumalta.  Nuoret huligaanit saivat vapaasti riehua Viron ja Ruotsin suurlähetystöjen kimpussa, mutta kun maan oma oppositio lähti kaduille, sen keulakuva, shakin maailmanmestari Garri Kasparov, joutui saman tien telkien taakse. 

Tapahtumat Virossa ja Moskovassa ovat tietenkin vain lavastuksia.  Venäjällä on pian vaalit ja presidentinvaalit.  Vaikka lopputulos on tiedossa, tunnelmaa on nostettava.  Vanhaan venäläiseen tapaan kansakunta yhdistetään parhaiten osoittamalla vihollisia ulkomailta. 

Venäjä kokeilee vielä monta kertaa ulkopolitiikkansa rajoja ja EU:n yhtenäisyyttä.  Vanhat satelliittimaat ovat ensimmäisinä uhittelun kohteina.  Perimmäinen halu olisi ohjata eksyneet lampaat takaisin suureen venäläiseen karsinaan.  Armenian kesyttäminen kelpaa esimerkiksi. 

Kremlissä tiedetään, että Berliini, Pariisi ja Lontoo ovat pehmeitä suhteessa Venäjään sekä taloudellisista että historiallisista syistä.  Kylmän sodan aikaiset ideologiset pidäkkeetkin ovat poistuneet. 

Wienissä on aikanaan sovittu, että diplomaatit nauttivat asemamaissaan erityistä koskemattomuutta.  Liittokansleri Angela Merkel hidasteli näyttävästi, kun odotettiin EU:n kantaa tapahtumiin.  EU:sta tuli haaleaa myötätuntoa vasta kun Viron lähettiläs oli paennut Moskovasta. 

Rakenteilla oleva kaasuputki ja lähestyvä EU – Venäjä -huippukokous varmaankin hillitsivät rouva Merkelin intoa, vaikka hänellä itsellään on DDR:n ajoilta kokemusta Venäjän komennosta. 

Virolaisten olisi tietenkin pitänyt siirtää kiistanalainen patsas jo Jeltsinin aikana, huolehtia paremmin venäläisestä vähemmistöstä jne., mutta silloin Venäjä olisi hakenut muita syitä nostattaa uhoa kotikentällä. 

EU:n uskottavuudesta on kysymys.  Jos EU ei pysty tai halua suojella pieniä jäsenmaitaan, tekee se tyhjäksi meilläkin pidetyt puheet EU:n antamista turvatakuista. 

Mistähän syystä entiset satelliittimaat liittyivät joukolla myös Natoon?  

                                                                          Lasse Lehtinen