Julkaistu 11.7.2007 

POLITIIKKA POIS URHEILUSTA, URHEILU OSAKSI POLITIIKKAA 

Urheilu on Euroopan suurin kansanliike, suurempi kuin yksikään uskontokunta tai poliittinen aate.  Sen asema on kuitenkin edelleen oikeudellisesti määrittelemättä Euroopan tasolla. 

Urheiluun liittyviä kysymyksiä onkin käsitelty milloin minkäkin toimialan osana.  Esimerkiksi dopingista keskustellaan terveydenhuollon yhteydessä ja urheiluvedonlyönnistä on tullut kilpailun vapautta pohtivan lainsäädännön osa. 

Urheilua ei ole mainittu erillisenä toimialana Euroopan unionin perustamisasiakirjassa.  Nizzan huippukokouksessa vuonna 2000 kuitenkin korostettiin urheilun erityispiirrettä, nimenomaan sen yhteiskunnallisia tehtäviä ruohonjuuritasolla. 

Kansanäänestyksissä kaatuneessa perustuslaillisessa sopimuksessa se oli jo mainittu.  Kesäkuisessa huippukokouksessa urheilu päätettiin ottaa mukaan rakenteilla olevaan suureen perussopimukseen. 

Euroopan komissio julkisti heinäkuun 10. päivänä urheilua koskevan nk. Valkoisen kirjan.  Valmistelussa lähdettiin ilmeisesti siitä, että urheilu jää pitkiksi ajoiksi pelkkien juhlallisten julistusten varaan.  Kun näin ei käykään, komissio päätti kuitenkin kiirehtiä julkisuuteen asiakirjalla, jossa on suuria aukkoja ja puutteellisuuksia.  Miksi? Unionin kilpailu- ja sisämarkkinasäännöt jättävät paljonkin tulkinnanvaraa ellei urheilun erityisasemaa tarkasti määritellä. 

Vaikka talous on yhdentymisen perusta, kulttuurisen ja sosiaalisen Euroopan rakentaminen on vähintään yhtä tärkeää.  Urheilusta, liikunnasta ja niihin liittyvästä viihteestä syntyy onnistumisen ja pettymysten yhteisiä kokemuksia, sellaista sosiaalista pääomaa, jota välttämättä tarvitaan. 

Yleishyödyllisten yhdistysten tavoitteena ei ole tuottaa taloudellista voittoa vaan ylläpitää urheilutoimintaa sielläkin, missä yhteiskunta ei kata kaikkia kustannuksia.  Kansalaistoimintaa ei pidä rinnastaa liiketoimintaan. 

Urheilun kansanliikettä ei saa vahingoittaa vain siksi, että huippu-urheilun kapea kärki on monissa lajeissa ammattimaista ja liiketoiminnan tavoin johdettua.  Erityisesti pohjoismaissa vapaaehtoistyöllä on pitkät perinteet.  Joissakin maissa hyväntekeväisyysjärjestöt ja kirkko ylläpitävät urheilutoimintaa. 

Urheilussa on koko ajan kiistanalaisia tilanteita ja tulkintoja, väärinpeluuta ja huijaustakin, mutta sääntöjen tulkinta ja mahdollisten rangaistusten määrääminen on jätettävä lajin sisäisiksi asioiksi kuten tähänkin saakka. 

Joissakin lajeissa, kuten juoksu- ja hyppylajeissa, paremmuus ratkeaa kellon tai mittanauhan avulla.  Taitoluistelussa tuomaristo päättää tuloksen.  Mäenlaskussa mittaustulokset ja tuomariäänet yhdessä määräävät. 

Jääkiekossa on otettu käyttöön maalikamerat, jonka perusteella tuomio tehdään.  Maradona teki kädellään kuuluisan maalinsa – joka on näytetty televisiossa tuhansia kertoja – mutta jalkapallon harrastajat hyväksyvät paikalla julistetun tuomion, koska se kuuluu lajin henkeen. 

On merkkejä siitä, että urheiluun yritetään soveltaa tavallisen yhteiskunnan sääntöjä.  Sellaiselle tielle ei olisi loppua.  Hävinnyt joukkue tai urheilija voisi viedä jonkin yksityiskohdan siviilioikeuteen ja vaatia tuloksen mitätöintiä. 

Muuan jalkapalloseura hakee oikeudessa korvausta lajiliitolta, kun sen pelaaja loukkaantui kansainvälisessä arvopelissä.  Doping-rangaistuksen saanut pyöräilijä hakee muutosta lajiliiton tuomioon ja vahingonkorvausta tulojen menetyksestä oikeudessa. 

Monien mielestä politiikan ei pitäisi millään tavalla sekaantua urheiluun eikä yrittää määritellä sen asemaa, saati säädellä sitä.  Käytännössä se on mahdotonta.  Urheilulla on vaikutusta lähes kaikille elämänaloille kaikissa yhteiskunnissa. 

Komissiota ja Euroopan parlamenttia tarvitaan säätämään lakeja, jotka takaavat ja säätelevät tarkasti urheilun oikeuden päättää omista asioistaan. 

Tilanne on jokseenkin harvinainen: parlamentin enemmistö on esittämässä lakeja, joilla politiikka ja juridiikka pidetään mahdollisimman kaukana urheilusta.  Komissaarien ja muiden korkeiden virkamiesten tulisi ymmärtää tämä. 

Lasse Lehtinen

Kirjoittaja Euroopan parlamentin jäsen ja sen Friends of Football -ryhmän jäsen