Julkaistu 1.12.2007 

Time-lehti esitteli vuosituhannen vaihteessa kansikuvassa sveitsiläisen tiedemiehen nimeltä Ingo Potrykus.  Hän oli ihmiskunnan uusi hyväntekijä, jonka keksintö auttaa ennennäkemättömällä tavalla kamppailussa tauteja ja aliravitsemusta vastaan. 

Potrykus on tiedemiestiiminsä kanssa kehittänyt geeniteknologian, jonka avulla tunnetut viljelyskasvit, etenkin riisi, saadaan kasvamaan oloissa, joissa nykyiset lajikkeet eivät menesty. 

Ja mikä vielä hienompaa, kasveihin osataan nyt bioteknologian keinoin lisätä vitamiineja ja rokotteina toimivia ainesosia. Syömällä tällaisia elintarvikkeita kehitysmaiden lapset saavat vastustuskyvyn silmäpaskoa, lavantautia ja maksasairauksia vastaan. 

Eräät ympäristöaktivistit ovat aloittaneet epätieteellisen uskonsodan myös tätä tieteenalaa vastaan.  Sen seurauksena suuren yleisön ennakkoluulot ovat nopeasti etääntyneet lääketieteen tosiasioista.  Humpuuki on tietenkin tarttunut myös poliitikkoihin, sillä laumat tarvitsevat johtajansa. 

Jotkut painostusjärjestöt paheksuivat vuonna 2002 läntisen elintarvikeavun lähettämistä Sambian nälänhätäalueille siksi, että viljan joukossa oli geenimuunneltua viljaa.  Päättäjät taipuivat. 

Useimmat meistä kummeksuvat uskonlahkoa, joka kieltää verensiirron jäseniltään.  Loukkaantunut jätetään kuolemaan, vaikka lääketiede osaisi auttaa, sillä ”tapahtukoon Jumalan tahto”. 

Geenimanipuloitu ruoka pelastaa ihmishenkiä kehitysmaissa ja pelastaisi miljoonia, ellei rikkaissa länsimaissa olisi hurahdettu samaan kuin Jehovan todistajat pahimmillaan. Geenejä on manipuloitu maailman sivu.  Kun kaksi musikaalista tekee lapsen, todennäköisyys, että perillinen osaa laulaa ja soittaa, on suuri.  Hevosia jalostetaan, samoin koiria, lehmiä ja muita hyötyeläimiä. 

Kasveja ja on jalostettu vuosituhansia.  Syömme tänä päivänä toisenlaisia hedelmiä ja juureksia kuin esi-isämme.  Jalostus risteyttämällä on kuitenkin lottoamista verrattuna laboratorioissa tehtävään jalostukseen.  Hidastakin se on. 

Geenien manipulointi on DNA:n löytymisen jälkeen mullistanut lääketieteen.  Sokeritaudin hoidossa käytetty insuliini tuotetaan siirtämällä ihmisen insuliinia tuottava geeni bakteeri- ja sieniviljelmään. 

Miksi geeniparanneltu ruoka, joka kestää tuhohyönteiset ja kuivuuden ja pelastaa ihmishenkiä, olisi jotenkin tuomittavampi tuote kuin samalla tekniikalla tehty lääke? 

Tilalle tarjotaan ”puhtauden” nimissä luomuviljelyä. Väkilannoitus ja tuholaismyrkyt olivat aiemmin luomukansan tulilinjalla ja sille oli perusteitakin.   Geenimuuntelu parantaa satoja ilman myrkkyjä ja silti sitä vastustetaan. 

Entä jos maanviljelys olisi pelkästään luomua?  Laskelmien mukaan silloin vain kolmannekselle maapallon väestä riittäisi ruokaa. EU:n komissio julkaisi vuonna 2001 yhteenvedon vajaasta sadasta EU:n tilaamasta tieteellisestä tutkimuksesta viidentoista vuoden ajalta.  Yksikään tutkimus ei löytänyt geenimuuntelusta moitittavaa terveyden tai ympäristön kannalta.   

Geeneillä parannetut kasvit parantavat ympäristön tilaa, kun myrkkyjen käyttö vähenee ja lannoitteita tarvitaan vähemmän.  Kasvihuonepäästöt vähenevät ja viljelykseen kelpaava maa käytetään tehokkaammin. 

Intialainen pienviljelijä moninkertaistaa tuotantonsa siirtymällä geenimuunneltuun puuvillaan, sillä se ei ole herkkä tuhohyönteisille.  Kun myrkkyjä ei tarvita, viljelijän ja hänen perheensä terveys ei ole samalla tavoin vaarassa kuin vanhoilla menetelmillä.   

Kiinassa ja Intiassa siirrytäänkin vauhdilla geenimuunneltuihin viljelykasveihin.  Juuri Aasiassa kaivataan tieteen tuomia ratkaisuja väestönkasvun ja luonnon rapautumisen puristuksessa.  Euroopassakin vastarinta alkaa murentua. Viivyttelystä maksetaan elintarvikkeiden hinnoissa. 

Suurin hinta maksetaan kuitenkin ihmishengillä niissä kehitysmaissa, jotka ovat riippuvaisia Euroopan elintarvikeavusta tai maatalousteknologiasta. 

Tämä vain siksi, että niin moni päättäjä tekopyhyys uskoo ufoihin ja horoskooppeihin ja siihen, että luonto tulee aina ennen ihmistä.                                                                                                                                          Lasse Lehtinen