Julkaistu 7.2.2008 

Arvo Salo kehitti aikoinaan iskulauseen ”vasen on oikea”.  Jalostin sitä omiin tarkoituksiini vuoden 1972 vaaleja varten.  ”Oikea mies vasemmalta” luki kuvani yläpuolella. 

Pidin sitä erittäin onnistuneena oivalluksena, kunnes juuri vaalien alla ajoin nokkakolarin eräässä risteyksessä Kuopiossa.  Toisesta autosta nousi myhäilevä mies, joka sanoi: ”Oikea mies tuli vasemmalta”. 

Vaalien jälkeisen surutyön aikana on paljon puhuttu ja kirjoitettu siitä, pitääkö mennä oikealle vai vasemmalle, jotta seuraavat vaalit voitetaan.  Toistaiseksi järkevin on Liisa Jaakonsaaren huomio, että tärkeät asiat yhteiskunnassa eivät enää noudata oikeisto-vasemmisto jakoa. 

Voidaan ajatella, että 500 euron palkankorotus sairaanhoitajien palkkoihin kuulostaa ”vasemmistolaisemmalta” kuin 150 euron tarjous.  Mutta jos suri korotus sysää liikkeelle palkkainflaation ja romuttaa kuntatalouden, ollaanko silloin noudatettu vasemmistolaista vai oikeistolaista politiikkaa? 

Tupo kuulostaa vasemmistolaiselta ja liittokohtaiset ratkaisut haiskahtaa oikeistolaiselle tavalle tehdä politiikkaa.  Onko Tehy nyt saavuttanut liittokohtaisella oikeistolaisen lopputuloksen? Jos kunnallinen palvelu on hyvää ja laadukasta, on se mielestämme tietenkin vasemmistolaista, mutta jos ulkoistettu yksityinenkin palvelu sattuisi olemaan laadukasta ja hyvää, onko se ideologialtaan vasemmistolaista vai oikeistolaista? 

Perintöveron poistaminen kuulostaa kovin ”oikeistolaiselta”, mutta muuttuuko se vasemmistolaiseksi vaatimukseksi, kun enemmistö demareidenkin äänestäjistä kannattaa sitä? 

Entä suhtautuminen Natoon?  Onko Nato-jäsenyyden kannattaminen oikeistolaisuutta?  Ovatko norjalaiset ja tanskalaiset demarit siinä tapauksessa oikeistolaisia ja ruotsalaiset demarit vasemmistolaisia? 

Koulukiusaamiselle pitää laittaa kertakaikkinen este.  Sopinee vasemmistolle?  Mutta jotta siihen päästään kouluihin on palautettava kuri ja järjestys.  Kuulostaa oikeistolaiselta retoriikalta? Olen aina ihaillut tovereita, jotka tietävät, millaiset mielipiteet ovat ideologisesti oikeita ja mitkä ovat vääriä.  He itse eivät ole väärässä milloinkaan. Joka toinen keskustelija vaatii keskustelua tavoitteista, jonka johtopäätökset  sen jälkeen ohjaisivat päätöksentekoa.  Millainen linjapäätös antaa ohjeen kaikkiin tilanteisiin muuttuvassa maailmassa? Mieleeni ei äkkipäätä tule kuin NKP:n pitkä linja, että puoluejohto oli aina oikeassa, tekipä se mitä tahansa. 

Sata vuotta kestäneen ohjelmatyön tuloksena meillä on julistuksia joka lähtöön.  Olemme yleensä hyvän puolella pahaa vastaan, kannatamme edistystä ja vastustamme taantumusta.  Silti maailma ympärillä yllättää jatkuvasti. 

Ongelmat eivät ratkea sillä, että perustetaan uusi työryhmä pohtimaan, missä kohtaa maailmassa on uusi virhe.  Jos seminaareilla olisi maailma parannettu, näitä ei enää tarvitsisi pohtia. 

Eteen tulevat ongelmat on kohdattava sellaisinaan, ratkottava olemassa olevin keinoin.  Väärä politiikka saattaa aiheuttaa kriisin, mutta sen jälkeen sillä ei enää ole poliittista väriä, se on ongelma, joka on ratkaistava yhteisen edun nimissä. 

”En mää täsä syylissi kaippa yhtikäs.  Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi”, sanoi Hietanen Tuntemattomassa. 

Eurooppalainen sosialidemokratia syntyi aikanaan liberalismin raunioille ammattiyhdistysliikkeen ja älymystön liittona.  Siitä on lohjennut liikkeitä vasemmalle ja oikealle, mutta päälinja on pysynyt maltillisena ja parlamentarismille uskollisena. Eräässä 1930-luvun brittiläisessä postikortissa oli joukko marssilla ja sen yläpuolella puhekupla, joka kysyi: ”Osaisiko joku neuvoa parlamentaarisen tien sosialismiin?” 

Kotikommunistien ahdistamina asevelisosialistit tiivistivät saman asian iskulauseeseen: ”Kannatamme sosialismia, mutta vastustamme siihen siirtymistä.” Sosialidemokratiassa paino on sittenkin sanalla ”demokratia”.  Vapaus, suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet ja oikeusturva ovat edelleen se pohja, jolle toimiva yhteiskunta voidaan rakentaa vaikka markkinavoimat meitä ahdistaisivat.   

Enemmistö suomalaisista pitää näitä asioita arvossa, vaikka äänestäisivät muita puolueita.  SDP on näyttänyt valoa muille jo sata vuotta ja sen se voi tehdä tulevaisuudessakin.                                                                             Lasse Lehtinen