Julkaistu 5.4.2008

 Suomen Kansallisooppera toimitti neljä viikkoa sitten julkisuuteen tiedotteen, jossa kerrottiin taidelaitoksen talouden elpymisestä.  Kansalle kerrottiin, että oopperan tulos vuonna 2007 oli 2,6 miljoonaa euroa ylijäämäinen.   

Hyvään tulokseen olivat johtaneet melkein loppuunmyydyt näytökset ja siitä johtuneet arvioitua suuremmat lipputulot.  Vielä mainittiin ”talouden tervehdyttämisohjelman tuottamat säästöt henkilöstömenoissa ja vierailijakuluissa”. 

Lehtiä lukevalle rahvaalle saattoi jäädä käsitys, että talon uusi johto on pannut töpinäksi ja heti tulee tuloksia.  Ilmeisesti tilanpuutteen takia kulttuuripalstat eivät ole tarkistaneet tiedotteen taustoja. 

Asia on nimittäin sillä tavalla, että oopperan ohjelmisto ja talon työsuunnitelmat lyödään lukkoon vuosiksi eteenpäin.  Se mitä talossa vuoden 2009 syksyyn mennessä tapahtuu, on Kansallisoopperan vanhan hallituksen ja pääjohtaja Erkki Korhosen sekä hallintojohtaja Pekka Kaurasen syytä tai ansiota. 

Korhosen kausi alkoi kitkuisesti vuonna 2001.  Hakupartio löysi Zürichistä miehen, joka tiesi liikaa eikä mennyt mukaan klikkeihin.  

Talouden tilapäinen notkahdus vuonna 2006 antoi syyn Korhosen ja Kaurasen potkuihin.  Huonojen uutisten tuojat ammuttiin.  Oopperan väki on tunnetusti lahjakasta.  Myös omaa oksaansa se sahaa suurella antaumuksella.  Hyvin harjoitettu kuoro mylvi erottajien taustalla orkesterin säestyksellä.  

Eniten närää aiheutti päätös lomauttaa henkilökunta kahdeksi kuukaudeksi ilman palkkaa.  Palkallinen loma olisi kelvannut.  Kun päänäyttämö oli korjattava teknisesti uuteen uskoon, ei esityksiäkään voitu puolen vuoden aikana järjestää.  Se oli luontevin ajankohta lomautukselle, mutta kävi tietenkin henkilökunnan kukkarolle. 

Kansallisoopperan toiminnan kokonaiskulut ovat noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Ooppera säästää, mitä vähemmän siellä lauletaan, tanssitaan tai soitetaan.   

Ei ihme, että talon käyttömenot vähenivät, kun tuotannossa oli puolen vuoden tauko ja talon väki sai palkkaa vain kymmeneltä kuukaudelta.  Kallispalkkaisille vierailijoillekaan ei tarvinnut maksaa yhtä paljon kuin tavallisina vuosina. 

Vähien näytäntöjen täyttöaste oli vuonna 2007 peräti 94 prosenttia.  Oopperasta oli hetkeksi tullut niukkuushyödyke.  Vielä parin vuoden ajan ooppera esittää uusintoina Korhosen aikana ylöspantuja taattuja menestysteoksia. 

Tosiasiassa Kansallisooppera säästi viime vuonna peräti 8,8 miljoonaa euroa.  Uusi hallinto ei välitä näyttää niin isoja lukuja vaan haluaa säästellä plussalla merkittyjä summia myös seuraaviin tiedotteisiin. Arvosteluista päätellen Korhosen kausi oli pelkkää taiteellista voittokulkua.  Karita Mattila ja Matti Salminen lauloivat pitkästä aikaa kotimaassa. 

Rahaa Korhonen osasi myös hankkia.  ”Matka Reimsiin” myytiin eurooppalaiselle ARTE-televisiokanavalle hyvään hintaan.  Suomalainen ooppera ei ole aiemmin päässyt eurooppalaiseen televisiolevitykseen eikä puheenaiheeksi Pariisin ja Rooman lehtien kulttuurisivuille.   

Korhonen sai puhuttua opetusministeriöltä lisää rahaa ja uuden viisivuotisen rahoituksen mallin, joka helpottaa tulevaisuuden suunnittelua.  Tuntematon lahjoittaja, jonka nimeä ei vieläkään tiedetä, kirjoitti Korhoselle pahimman ahdingon aikana 550 000 euron shekin. 

Kunnianpalautus Korhoselle on paikallaan säädyllisyyssyistä.  Nykyinen hallinto pääsee aidosti kumartamaan aplodit omasta osaamisestaan vasta parin, kolmen vuoden kuluttua.                                                                                                             Lasse Lehtinen