Julkaistu 17.5.2008 

Euroopan parlamentti ja komissio ovat vuosikausien hiljaiselon jälkeen uskaltaneet julistuksissaan mainita ydinvoiman yhtenä vaihtoehtona torjuttaessa ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia. 

Suomi on yhtäkkiä alan kansainvälinen suunnannäyttäjä.  Tätä sekä ihaillaan että ihmetellään ympäri Eurooppaa.  Kansalaisaktivisti Thomas Rosenberg yhtyi (HS 4.5.08) ihmettelijöiden joukkoon.  Samalla hän tuli luetelleeksi tärkeimmät syyt Suomen pärjäämiseen tälläkin alalla. 

Saranakohta oli eduskunnan vuonna 2001 tekemä periaatepäätös käytetyn polttoaineen loppusijoituksesta.  Se hyväksyttiin myös vihreiden tuella ”käsittämättömän selvin numeroin” – kuten Rosenberg toteaa – äänin 159 – 3.  Ikävää, jos mies ei käsitä demokraattisen päätöksenteon perusteita. 

Rosenberg valittaa, että Suomessa asiat tapahtuvat laillisessa järjestyksessä.  Sekin on hänestä ikävää, että suomalaiset eivät mellakoi eivätkä kyseenalaista lainsäädäntöä.  Vielä pahempaa on demokraattinen kunnallinen itsehallinto.  

Myös ympäristölainsäädäntö on kääntynyt kansalaisaktivisteja vastaan.  Suomessa kun erilaisia hankkeita arvioidaan niiden ympäristövaikutusten osalta ja kaikkia mahdollisia tahoja kuullaan. 

Rosenbergin mielestä tämä on teatteria.  Yhden asian liikkeet haluavat, että päätökset tehdään huutoäänestyksellä ja enemmistö on lähtökohtaisesti aina väärässä. Rosenbergin mielestä suomalaisia vaivaa myös ylenmääräinen usko paitsi valtioon myös tieteeseen, teknologiaan ja asiantuntijoihin, ”erityisesti, jos he ovat suomalaisia”. 

Kansalaisaktivistit pitävätkin asiantuntijoita ja tiedemiehiä esteinä omille pyrkimyksilleen.  He haluavat valita omat professorinsa, jotka yleensä ovat riidoissa ammattikunnan enemmistön kanssa. 

Myös suomalainen psykologinen ja poliittinen eetos saa kyytiä.  ”Meillä on rohkeutta ja vaadittavaa osaamista.  Ja ennen kaikkea vakautta, niin peruskalliossa kuin politiikassa”, Rosenberg pilkkaa. 

Minusta on komeaa, että esimerkiksi Suomen Säteilyturvakeskus on täynnä asiantuntijoita, jotka kyykyttävät jopa ranskalaisia voimalaitoksen rakentajia.  Tämä luterilainen viranomainen laittoi jo 1970-luvulla venäläiset järjestykseen.  Siitä syystä Loviisankin laitokset ovat niin turvallisia, että Rosenbergin tapainen ydinvoiman vastustaja uskaltaa asua ja ahkeroida paikkakunnalla. 

Vihreä liike on saanut aikaan sekä hyvää että pahaa.  Viisaimmat vihreät ovat hylänneet anarkismin ja ruvenneet uskomaan asiantuntijoihin.  Siksi kyvykkäimmät heistä pääsevät Suomessa myös hallituksiin. 

Vihreät saivat tahtomattaan aikaan ydinvoiman renessanssin.  Heidän ansiostaan kiinnitettiin huomio päästöihin, joiden vähentämiseksi ydinvoiman käytön lisääminen on nopein, tehokkain ja halvin keino. 

Äärivihreät ovat nyt luomassa nälänhätää maailman köyhimpiin maihin.  Biopolttoainehuuman takia spekulantit panttaavat maailmanmarkkinoilla elintarvikkeita ja saavat näin hinnat nousemaan.  Lääke on pahempi kuin tauti. 

Yksi luontoliikkeen pioneereista James Lovelock on ennustanut tulevaisuutta näin: ”Joskus vuoden 2050 paikkeilla, kun kasvihuoneilmiö todella alkaa purra, ihmiset alkavat muistella menneitä ja kysellä: ’Kenen vika tämä on?’  Ja sitten he muistavat vihreät ja sanovat: ’Jos eivät nuo pahuksen tyypit olisi estäneet meitä rakentamasta ydinvoimaloita, ei oltaisi tässä liisterissä.’  Näin tulee tapahtumaan.”                                                                             Lasse Lehtinen