Julkaistu 23.8.2008 

Venäjä, Suomen naapuri, on sodassa Suomen kokoisen naapurivaltion, Georgian kanssa.  Sotaa ennen venäläiset olivat Etelä-Ossetiassa ”rauhanturvaajia”, nyt he ovat reilusti miehittäjiä. 

Ne, jotka ovat meille uskotelleet, että Venäjä ei ole naapureilleen turvallisuusuhka, ovat harvinaisen hiljaa. 

Ne, jotka ovat uskoneet, että uusi Venäjä hakee ongelmiin vain kansainvälisesti hyväksyttyjä poliittisia ratkaisuja, joutuvat pettymään.  Venäjä on Venäjä, vaikka valtiomuodon voissa paistaisi.  Tästä johtuu, että Venäjän naapurit tarvitsevat jalkaväkimiinoja niin kauan kuin Venäjällä on jalkaväkeä. 

Meidät on kahdensadan vuoden ajan kasvatettu kiittämään Venäjää siitä, mitä tsaari armollisuudessaan suvaitsee Suomelle suoda.  Tsaarin arvostelu ja kiukuttelu Moskovan suuntaan oli monien mielestä  tyhjänpäiväistä uhittelua eikä itsenäisyyden osoitus. 

Kun Porkkalan vuokra-alue palautettiin Suomelle kymmenen vuoden miehityksen jälkeen, virallinen ulkopolitiikkamme ylisti Neuvostoliiton johdon hyväntahtoisuutta. 

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen sai Urho Kekkosen moitteet, kun piirsi asian auki niin kuin se oli.  Iso koulukiusaaja otti pikkupojalta porkkanan, puraisi siitä palan ja ojensi loput takaisin pikkupojalle, joka vesissä silmin kiitteli reilusta teosta. 

Suomen ja Venäjän suhteita kehutaan esimerkillisen hyviksi, mutta silti Suomen kannalta tärkeät asiat odottavat ratkaisuaan.  Puutullit on sekä Suomessa että EU:ssa määritelty esteeksi Venäjän WTO-jäsenyydelle. 

Mutta haluaako Venäjä edes säännellyn maailmankaupan piiriin?  Tuskin.  Oligarkit eivät halua alistua reiluihin kauppatapoihin, ryöstökapitalismi on paljon kannattavampaa.  Oligarkit omistavat Kremlin, ja päinvastoin. 

Meille on kerrottu, että Suomen metsäteollisuuden tulisi investoida Venäjälle, rakentaa sahoja ja sellutehtaita, eikä vain ostatella halpaa raaka-ainetta.  Mikseivät rahassa rypevät oligarkit ryhdy itse puunjalostuskapitalisteiksi, jos se on niin kannattavaa? 

Jos Suomen ja Venäjän suhteet olisivat niin hyvät kuin väitetään, puutullit poistettaisiin poikkeusmenettelyllä, siihen riittäisi yksi Venäjän presidentin ukaasi. 

Uusi Venäjä ei ole demokraattinen oikeusvaltio eikä ole edes siihen suuntaan matkalla.  Rekkajonot johtuvat korruptiosta, kun rajantakaiset ”virkamiehet” ja liikemiehet haluavat osansa kauppavaihdosta.  Moskovan Stockmannilta sammutetaan valot, kun se ei suostu suojelumaksuihin. 

Itämeri on Euroopan unionin suurin ja saastunein sisämeri.  Venäjä ei ole EU:n jäsen, mutta se ei myöskään halua allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia, joilla Itämerta suojellaan.  Sille on tärkeintä tuottoisa energian kuljetus veden päällä ja pinnan alla. 

Vanha vasemmistolaiset, Vasemmistoliitto etunenässä, suhtautuvat uuteen Venäjään kuten vanhaan Neuvostoliittoon.  Aivan kuin eivät olisi huomanneet, että uusi Venäjä on tällä hetkellä maailman kapitalistisin valtio, jossa sosialismin ihanteistakaan ei ole mitään jäljellä. 

Virallinen Suomi on Venäjän vanki.  Pääministeri on tapansa mukaan ympäripyöreä.  Ulkoministeri yrittää hampaat irvessä olla sanomatta, mitä ajattelee.  Presidentti selittää kaiken parhain päin. 

Onneksi paras osa lehdistöstä vastaa vielä vapaalta jalalta.                                                                                            Lasse Lehtinen