Hanasaari

Nuori yrittäjä tuli johtaja Tötterströmin puheille ja tarjosi ostettavaksi ohjelman, joka antaa oikean vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Johtaja Tötterström pani kauppiaan testiin ja kysyi: "Osaako ohjelmanne kertoa, missä minun isäni on tällä hetkellä?" Ruudulle ilmestyi tuota pikaa teksti: "Johtaja Tötterströmin isä särpii parhaillaan kaljaa Pieksämäen asemaravintolassa." Johtaja nauratti. "Minun isäni, kauppaneuvos Tötterström, kuoli päivälleen kolme vuotta sitten. Ei tule kauppoja."

Yrittäjä ei antanut periksi. Hän naputteli koneelle uuden kysymyksen: "Missä kauppaneuvos Tööterstörmon tällä hetkellä?" Kone vastasi: "Kauppaneuvos Tötterström kuoli päivälleen kolme vuotta sitten, mutta johtaja Tötterströmin isä särpii edelleen kaljaa Pieksämäen asemaravintolassa."

Viime sunnuntaina Helsingin Sanomien taloussivuilla toivottiin, että syksystä lähtien velloneen yritysverokähinän jälkeen joku "kenraali" astuisi Adolf Ehrnroothin tapaan sanomaan: "Suomi on hyvä maa yrittää, paras maa suomalaiselle yrittäjälle."

Niin nimittäin on asia, lehti sanoi.

Meillä on totuttu päivittelemään, että yrittäjien osuus väestöstä on pienempi kuin muualla Euroopassa. Tutkimusten mukaan seitsemän kymmenestä suomalaisesta pitää palkkatyötä toisen palveluksessa parhaana valintana. Se pitää paikkansa, mutta ei kerro koko totuutta.

Suomalaiset arvostavat yrittäjyyttä, mutta siihen ryhtymistä arastellaan. Tässä on ristiriita. Sodan käynyt sukupolvi toivoi suurista ikäluokista yleensä viranhaltijoita, tuomareita, lääkäreitä, opettajia ja upseereita. En muista, että lapsuuden tuttavapiirissäni vanhemmat olisivat ketään yllyttäneet yrittäjiksi. Eivät edes yrittäjät itse.

Voi olla, että vuosikymmeniä jatkunut valitus on ollut omiaan hillitsemään yrittäjäksi ryhtymistä. Tyytyväiset yrittäjät eivät pidä tapanaan onnestaan huudella, valitus kuuluu aina paremmin.

Myös lama jätti yhteiskuntaan jäljen, jonka vaikutus tuntuu vieläkin. Pankkijärjestelmä pelastettiin yhteisin varoin, mutta polun varrelle jäi elinikäiseen velkavankeuteen myös niitä, joilla olisi ollut edellytyksiä uuteen yrittäjäuraan, jos siihen olisi annettu mahdollisuus. Konkurssi näyttää Suomessa edelleen olevan rikos, joka ei vanhene.