Julkaistu 1.11.2008 

Mikään ei vähennä EU:n suosiota Suomessa niin paljon kuin suomalainen virkamies, joka käyttää EU:ta toisen suomalaisen simputtamiseen.  Virkamiehessä yhtyvät silloin tsaarinaikainen virkaintoisuus ja kansallinen kateus. 

Venäjän rajan pinnassa toimii toistakymmentä perheyritystä, jotka järjestävät turisteille mahdollisuuden kuvata ja katsella suurpetoja mahdollisimman läheltä. 

Väkeä tulee maailman ääriltä luonnon ihmeitä kunnioittamaan.  Paikat ovat Euroopassa ainoita, joissa voi samana yönä nähdä kotkia, susia, ahmoja ja karhuja. 

Kuinka se on mahdollista? 

Kaikki perustuu haaskoihin.  Kuvauspaikoille kuljetetaan itsestään kuolleita tai tiloilla lopetettuja eläimiä, jotka eivät kelpaa teurastamoille.  Nälkäiset pedot oppivat nopeasti tulemaan valmiiksi katettuun pöytään. 

Suomen kansalainen, joka ei pidä elinkeinosta, on kannellut EU:lle eräästä yksityiskohdasta.  Terveen järjen käytön kanssa kantelulla ei ole mitään tekemistä, mutta koska kaikki kantelut tutkitaan, tämäkin on selvitettävä. 

Pahantahtoinen valittaja on löytänyt säännöistä kohdan, jonka mukaan tarkastamatonta lihaa ei saa syöttää elintarvikkeeksi tarkoitetulle eläimelle.  Karhu saattaa syödä tarkastamatonta lihaa ja siitä se voi ravintoketjun kautta joutua karhunlihaa syövän ihmisen ruoaksi. 

Kantelijan mukaan luonnonvaraisten petoeläinten kuten maakotkan, merikotkan, ahman ja suden ruokinta on kokonaan lopetettava, koska on mahdollista, että samoille haaskoille sattuu myös karhu! 

Luontokuvaajayrittäjät ostavat siat samoilta tiloilta, mistä possut lähtevät teurastamoihin.  Jokaisella sikatilalla on oma lääkekirjanpitonsa, johon viranomaiset luottavat. Eläinopin kirjoista muistan, että karhu käyttää ravinnokseen hirvien, porojen ja villisikojenkin raadot, jos niitä on saatavana.  Karhu on varsinainen pilaantuneen lihan ekspertti, joka tonkii haaskat esiin parin metrin syvyydeltä.  Niitä ei eläinlääkäri ole tutkinut. 

Karhun liha suomalaisissa ruokapöydissä on harvinaista herkkua.  Laillinen karhunliha on kuitenkin tarkastettu samaan tapaan kuin sianlihakin. 

Kylähulluja ja kateellisia kantelijoita on ollut maailman sivu, mutta tässä tapauksessa kantelija on saanut kaverikseen naispuolisen ylitarkastajan maa- ja metsätalousministeriöstä.  Hän on ankarasti valittajan kannalla. 

Hänen virkaveljensä ministeriöstä ovat aikaisemmin ilmoittaneet, että karhujen haaskaruokinta ei aiheuta tautien leviämisen vaaraa eikä riskiä elintarviketurvallisuudelle, mikäli noudatetaan haaskanpidosta annettuja määräyksiä. 

Euroopan unionia voidaan tietenkin käyttää myös riidan kylvämiseen.  Naurettavuuksiin menevä sääntöjen kotimainen vääntely kasvattaa entisestään epäluuloja EU:ta kohtaan, ehkä se on näiden kverulanttien tarkoituskin. 

Toinen selitys on, että suomalainen virkamies pelkää kantelijoita enemmän kuin naurunalaiseksi joutumista. 

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila, joka on entinen meppi ja sikafarmari itsekin, voi niin halutessaan palauttaa järjenkäytön kunniaan omassa ministeriössään. 

                                                                       Lasse Lehtinen