Julkaistu 30.11.2008 

Saksa on eurooppalaisen energiapolitiikan ongelmapotilas.  Se on omalla omituisella politiikallaan ajautunut Venäjän letkuruokintaan.  Kun suuri sairastaa, pienemmätkin kärsivät. 

Ongelmat alkoivat kun saksalaiset takavuosina hylkäsivät ydinvoiman energiavalikoimastaan.  Vihreät ja sosialidemokraatit nostivat ydinvoiman vastustuksen uskonnon asemaan.  Käytännössä se tarkoittaa, että kaksipuoluehallitukset eivät voi yhtyä yleiseen eurooppalaiseen ydinvoiman renessanssiin. 

Saksan olemassa olevat ydinvoimalaitokset ajetaan loppuun, uusia ei rakenneta eikä käytetyn polttoaineen loppusijoitusta ratkaista kunnolla. 

Lyhyellä tähtäyksellä tilanne saattaa olla Saksan demareille jopa poliittisesti houkutteleva: vastustetaan ydinvoimaa vanhasta muistista ja käynnistetään uusia hiilivoimahankkeita, joilla väkeä työllistetään.   

Verovaroilla tuettua tuulivoimaa nousee eri puolille liittovaltiota ja venäläis-saksalaisen kaasuputken rakentamista kiirehditään sekä teollisuuden että ammattiyhdistysliikkeen voimin.  Mutta Saksan ilmastotavoitteet jäävät tällä opilla toteutumatta, aika loppuu kesken. 

Saksan saamattomuudesta johtuu myös, että EU:n energiapolitiikka ja sen Venäjä-politiikka eivät kulje yhtä jalkaa.  Periaatteet taipuvat talouden edessä. 

Entinen liittokansleri Gerhard Schröder saavutti kyseenalaista kuuluisuutta kutsumalla Vladimir Putinia ”tahrattoman puhtaaksi demokraatiksi”.  Italian pääministeri Silvio Berlusconin ei tarvitse kuorruttaa puheitaan, hän yksinkertaisesti pitää Putinia kunnon veikkona, jonka kanssa on hyvä asioida. 

KUNNON VEIKKO SOTAPOLULLA 

Toissa viikon Le Nouvel Observateur (13.11.2008) kertoi, miten tämä kunnon veikko aikoi antaa kyytiä naapurimaa Georgialle.  Armeijan tarkoitus oli mennä yhtä kyytiä Tbilisiin asti, perustaa paikallinen Terijoen hallitus ja liittää Georgia takaisin Venäjään. 

Putin ilmoitti hirtättävänsä Georgian presidentti Mihail Saakasvilin ”palleista” samalla oikeutuksella kuin George W. Bush hirtätti Saddam Husseinin.  Ranskan presidentti ehti hätiin.  Nicolas Sarkozy kysyi Putinilta halusiko tämä saman jälkimaineen kuin Bush?  Lehden mukaan keskustelu käytiin Kremlissä 12. elokuuta. 

Sarkozyn väliintulo, jossa ETYJ:n puheenjohtaja Alexander Stubbilla oli osuutensa, esti koko maan miehityksen.  Myös EU toimi nopeasti ja lupasi rahaa Georgian jälleenrakennukseen. 

EU:n toimet ovat kuitenkin jääneet puolitiehen.  Venäjän ”rauhanturvaajat” ovat edelleen Georgiassa, joka on suvereeni eurooppalainen valtio.  Etelä-Ossetian ja Abhasian ”itsenäisyyttä” eivät edes Venäjän tavanomaiset liittolaiset ole tunnustaneet. 

Syyskuun alussa EU vielä julisti, että Venäjän on vetäydyttävä asemiin, joissa se oli ennen elokuun 7. päivää, muuten yhteistyö EU:n ja Venäjän välillä ei etene.  Nyt näyttää siltä, että EU palaa Venäjä-suhteissaan normaaliin päiväjärjestykseen, vaikka ehdot eivät ole täyttyneet. 

Kuulostaako tutulta?  Vuonna 1940 Neuvostoliitto miehitti Baltian eikä länsi reagoinut.  Demokratian nimeen vannoneilla mailla oli omia intressejään olla sekaantumatta suurvallan liikkeisiin. 

SAKSA ON HEIKKO LENKKI 

Mikä mahtaa olla EU:n hajanaisuuden syy tänä päivänä?  Suurin syy on energia ja siihen liittyvät taloudelliset odotukset.  Saksa on edellä mainituista syistä Euroopan yhtenäisyyden heikoin lenkki. 

Tällä hetkellä alle puolet EU:n jäsenmaiden käyttämästä energiasta tuotetaan unionin sisällä.  Omavaraisuus putoaa kolmannekseen ellei mitään tehdä.  Tuotantoa pitäisi lisätä ja samanaikaisesti vähentää riippuvuutta hiilestä ja öljystä sekä käyttää energiaa tehokkaammin. 

Eurooppa tarvitsee venäläistä kaasua ja siitä syystä Viipurinlahdelta Saksan Greiswaldiin ulottuva putki rakennetaan, vaikkakin myöhässä.  Putinin uhittelu on turhaa.  ”Euroopan on päätettävä haluaako se putken vai ei”, hän sanoi toissa viikolla. 

Venäjä ei ainakaan kymmeneen vuoteen saa muita asiakkaita kuin EU:n.  Kaasuputkia Kiinaan ei ole edes rakenteilla, ei myöskään laivoja, joilla nesteytettyä kaasua voidaan viedä Yhdysvaltoihin. 

Ainoa reitti, jota kautta EU saisi kaasua muualta kuin Venäjältä, kulkee Azerbaizanista Turkin kautta Eurooppaan.  Turkissa kaikki eivät ole innostuneita hankkeesta.   

EU:n komissio on osana energiapakettia vahvistanut uuden suhtautumisensa ydinvoimaan.  Nyt ydinsähkö tunnustetaan osaksi ratkaisua ilmastonmuutosta torjuttaessa.  Saksassa tätä ei voi edelleenkään ääneen sanoa. 

Suomen varautuminen tulevaisuuteen vaikuttaa viisaalta ja kaukonäköiseltä.  Uudet ydinvoimalaitokset tuottavat päästötöntä sähköä sekä teollisuuden että kotitalouksien tarpeisiin.   

Samalla Suomen riippuvuus venäläisestä energiasta ja tuontisähköstä vähenee ja meistä tulee tasavertainen kumppani pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla.  Ydinsähkön kotimaisuusaste on 85 prosenttia. 

ONKO VENÄJÄ RIKAS VAI KÖYHÄ? 

Venäjän todellisista energiavarannoista ollaan monta mieltä.  Se tiedetään, että suuret kaasuesiintymät alkavat ehtyä.  Venäjä joutuu turvautumaan pohjoisten alueiden esiintymiin, mikä tulee kalliiksi.  Vanha neuvostoaikainen teknologia ei niissä oloissa riitä ja uutta voidaan rakentaa vain asiakkaan rahoilla. 

Maailmanlaajuinen talouskriisi ja öljyn hinnan pudotus ovat tehneet suuren loven Kremlin ja oligarkkien kassaan.  Georgian miehityksen säikäyttämät ulkomaiset investoijat ovat vieneet kymmeniä miljardeja euroja turvaan länteen. 

Öljynvienti ei näillä hinnoilla ole venäläisyhtiöille kannattavaa.  Valtio onkin tullut apuun huojentamalla öljynviejien verotusta.  Mutta kun valtion verotulot vähenevät, kansa kärsii. 

Venäjän pitää tehdä vaikeita valintoja.  On joko pumpattava olemassa olevat lähteet kuiviin tai kiristettävä vyötä niin, että se sattuu myös tavallisiin venäläisiin ja saattaa aiheuttaa levottomuuksia.  Silloin panssareita tarvitaan omillakin kaduilla. 

EU:lla on edelleen mahdollisuus esittää omia ehtojaan Venäjälle siinä hengessä, jolle EU:n yhteiset arvot perustuvat.  Euroopan parlamentista ei saa tehdä Euroopan duumaa, joka antaa arvoista periksi heti kun taloudelliset edut tuntuvat painavammilta. 

Vanha totuus kannattaa pitää mielessä: Venäjä ei ole koskaan niin vahva, miltä se haluaa vaikuttaa eikä niin heikko kuin muut toivosivat.                                                                                          Lasse Lehtinen