Julkaistu 13.12.2008  

Kuluneen viikon lopulla EU:n huippukokous pohti ilmaston lämpenemisen ja talouskriisin lisäksi umpikujaa, johon nk. Lissabonin sopimus ajautui Irlannin kansanäänestyksen kielteisen kannan takia. 

Irlantilaisia keljuttaa muun muassa se sopimuksen kohta, joka vähentää komissaarien määrää niin, että jatkossa jäsenmaat vuorollaan olisivat yhden vaalikauden vailla omaa komissaaria. 

Lissabonin sopimus pitää monesta hyvästä syystä saada voimaan, mutta komissaarikysymyksessä olen irlantilaisten änkyröiden kanssa samaa mieltä.  Jokaisella jäsenmaalla tulee kaiken aikaa olla oma komissaarinsa. 

EU:n eliitti on viisaudessaan järkeillyt, että komissaareja on jo nyt liikaa eikä kaikille riitä järkeviä töitä.  Se pitää varmasti paikkansa, mutta emme elä pelkästään järkevää arkea vaan myös symbolien ja mielikuvien maailmassa. 

Jokainen jäsenmaa nimittää komissaarinsa hallituksen päätöksellä.  Komissaarit ovat muodollisesti komission virkamiehiä, jotka eivät virkaa hoitaessaan saa ajaa yksittäisen jäsenmaan vaan EU:n kokonaisetua. 

Tosiasiassa komissaarit ovat poliittisia henkiöitä, jäsenmaissaan ansioituneita yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka eivät milloinkaan kokonaan irtaudu kotimaansa politiikasta. 

”Oma” komissaari, tuli hän sitten oikealta tai vasemmalta tai keskustasta, on kansalaisten silmissä symboli siitä, että jäsenmaa on tasavertaisesti edustettuna muiden joukossa.  Pienen jäsenmaan komissaarin vertauskuvallinen merkitys kasvaa, kun nähdään, että suurillakin mailla on vain yksi komissaari. 

Molemmat Suomen komissaarit, Erkki Liikanen ja Olli Rehn, ovat – mikkeliläisestä syntyperästään huolimatta – nousseet komissioissaan vaikutusvaltaisiksi hahmoiksi.  Viron komissaari Siim Kallas on hengen jättiläinen lilliputtimaasta. 

Kuvitellaan tilanne, jossa Ranska, Saksa tai Britannia olisi vuorollaan ilman omaa komissaaria viisi vuotta.  Taatusti joistakin virassa olevista komissaareista tulisi silloin salkuttomien maiden bulvaaneja, mikä ei edistäisi asioiden avointa käsittelyä. 

Tällä ehdotuksella EU on ampunut omaan nilkkaansa.  Oma komissaari kuinka kevyellä salkulla tahansa on arvo sinänsä.  Irlantilaiset tekivät palveluksen kansalaisille, kun nostivat kissan pöydälle.                                                                                             Lasse Lehtinen