Julkaistu 24.1.2009 

Orpopoika Barack Hussein Obama II on saateltu tärkeään virkaansa Yhdysvaltain laivaston soittokunnan sävelten ja Aretha Franklinin laulun siivittäminä. 

Rasistien pahin painajainen toteutui maassa, jossa kaikki on mahdollista.  Enemmistö valitsi presidentikseen vähemmistön edustajan.  Musta, muslimien parissa lapsuutensa viettänyt mies voitti valkoiset ehdokkaat. 

Miksi Obama onnistui?  Saako hän aikaan muutoksen Yhdysvalloissa ja maailmanpolitiikassa?  Onko hän vastakohta vanhalle kuten lupasi? 

Riittävän moni amerikkalainen äänesti George W. Bushin politiikkaa vastaan.  Myös John McCain on Bushin vastainen, radikaali republikaani, joka arvosteli Irakin sotaa ja noudatettua talouspolitiikkaa. 

McCain olisi voittanut vaalit ilman talouden romahtamista.  Kannattaa muistaa, että useimmat demokraattien äänestäjät eivät kyseenalaista kapitalismia.  Mutta juuri nyt markkinatalous, joka republikaaneille on uskonto, ei näytä toimivan käytännössä. 

Vaaleja ei moniarvoisessa yhteiskunnassa voiteta yhdellä ohjelmalla vaan tarjoamalla monelle kansanryhmälle tarpeeksi toivoa ja näköaloja. 

Barack Obama ja Hillary Clinton yhdistivät erilaiset vähemmistöt demokraattien taakse samalla tavalla kuin Tarja Halonen Suomessa vuonna 2000.  Seitsemän kymmenestä amerikkalaisesta yksinhuoltajasta äänesti viime vaaleissa demokraatteja. 

Yhden asian liikkeet ovat Yhdysvalloissa voimakkaita poliittisia vaikuttajia.  Kansalaisjärjestöt, jotka edustavat mustia, latinoja, feministejä ja homoja, saavat patistettua väkeä vaaliuurnille.  Kaikenvärisiä koulutettuja on enemmän kuin koskaan.  Obama itse edustaa juuri tätä ”sateenkaarikeskiluokkaa”. 

Jokainen on voinut todeta, että Obama on loistava televisioesiintyjä.  Hän valmistautuu, on harkitsevainen ja puhuu selkeästi.  Hän on myös opportunisti etevintä lajia ja häikäilemätön ääntenkalastaja kaikissa vesissä. 

Vaalitaistelun aikana hän tuli niin oikealle, että demokraatteja hirvitti.  Hän puhui muutoksesta, ”change”, ja vei poliittisen hapen keskustasta.  Hän ei vastusta kuolemantuomioita kaikissa tapauksissa, Korkein Oikeus saa kuitenkin liberaalimpia tuomareita, al-Qaida kaivetaan esiin ja Osama bin Laden tapetaan, keskiluokan veroja lasketaan jne. 

Obama on Machiavellin oppilas, hän on palkinnut ja poiminut tiimiinsä myös vastustajia.  Onneton Bush sen sijaan jatkoi itsepäisesti omalla linjallaan ja puolusti huonojakin alaisiaan ja neuvonantajia loppuun saakka. 

Politiikassa asiat eivät riitele vaan ihmiset.  Jokainen poliitikko tietää sisimmässään mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten sen jälkeen voitetaan vaalit. 

Äänestäjät äänestävät ihmistä, eivät asioita. Ilmiö, joka teki Obamasta presidentin, oli valtava henkilökultti eikä suinkaan poliittinen liike.  Hänen suosionsa on perustunut messiaaniseen henkilöpalvontaan, jossa ohjelmat ovat jääneet vähälle huomiolle.   

Onneksi Obama ei luvannut paljon.  Taulu on tyhjä, pöytä on puhdas.  Maailma odottaa muutosta.  Ainutkertainen tilaisuus voi tehdä varovaisestakin rohkean.                                                                                          Lasse Lehtinen