Julkaistu 7.2.2009 

Helsingin työväenyhdistyksen talossa pidettiin viime lauantaina seminaari, joka pohti sosiaalisen Euroopan olemusta.  Johtava ajatus oli, että yhteiselomme oikeutus ei voi perustua vain taloudellisiin seikkoihin ja kilpailuun vaan maanosan kansalaisilla on myös perusteltuja oikeuksia. 

Ihmisten, tavaroiden, pääomien ja palvelujen vapaa liikkuminen EU:n alueella ei saa sortaa eurooppalaiseen elämänmenoon kuuluvia sosiaalisia perusoikeuksia.  Nimenomaan pohjoismaissa sivistykseen, terveyteen ja tasa-arvoon sekä työelämän reiluihin pelisääntöihin on totuttu jo vuosikymmenten ajan. 

Suomen poliittinen eliitti piti maanantaina omaa seminaariaan Finlandia-talolla.  Pääministeri Matti Vanhasen mielestä Suomen pitää EU:ssa olla aktiivinen ja osaava, jos halutaan vaikuttaa.  ”Suomen pitää pysyä EU:n valtavirrassa.  Marginaaleista ei vaikuteta.”   

Samassa tilaisuudessa Vanhanen moitiskeli Suomen meppejä, joiden enemmistö joulun alla äänesti ”väärin” työaikadirektiivistä.  Enemmistö parlamentista käveli näet Euroopan neuvoston esityksen yli.  Jos neuvoston ja Suomen hallituksen kanta olisi voittanut, olisi hyväksytty ensimmäinen eurooppalainen työolojen huononnusdirektiivi. 

”Pitää puhua asiaa eikä pelotella”, Vanhanen sanoi ja pelotteli samantien sanomalla, että ”meiltä loppuvat lääkärit kesken, jos työaikadirektiivi toteutuu huonolla tavalla”. 

”Asetan kysymyksen, kenen asialla ollaan”, Vanhanen taivasteli.  Siihen voi heti vastata, että tällä kertaa palkansaajan asialla. 

Miten Vanhasen hallitus on omiin kansalaisiinsa päin toteuttanut ”valtavirran politiikkaa”? 

Korkeimmalla profiililla se on toistaiseksi toiminut kun eteläisen Suomen viljanviljelijöiden tilapäiseksi neuvoteltu ylimääräinen tuki uhkasi loppua.  Kaikki jäsenmaat vetävät kotiinpäin jos pystyvät, mutta Suomen hallitus nosti verrattoman älämölön ja käytti kiukuttelupotentiaaliaan pienen mutta hyvinvoivan talonpoikaisjoukon hyväksi.

Suomen mepit kokivat silloinkin puoluekannasta riippumatta velvollisuudekseen tulla ökytalollisten tueksi.  Kukapa ei talonpoikaa haluaisi puolustaa.  Työmieheltä voi työpaikka mennä alta milloin tahansa kilpailusyistä, mutta viljelijän pitää saada viljellä tukiaisten turvin maailman tappiin saakka. 

Kun puunjalostusteollisuus Suomessa karsii työpaikkoja, mitä tekee Vanhasen hallitus?  Ajatteleeko se ensiksi työmiehen tulevaisuutta? 

Ei ajattele, sillä sen ”valtavirrassa” ovat muut intressit.  Hallitus alentaa ketterästi metsänomistajien verotusta, jotta puu saataisiin liikkumaan.  Verohelpotukset jäävät voimaan vaikka teollisuus ei puuta tarvitsekaan. 

Niin paljon maataloustukea ei Euroopasta löydy, että talonpoika tulisi EU:n kannalle.  Silti Suomessakin lapioidaan veronmaksajien rahoja laareihin kolmatta miljardia euroa joka vuosi. 

Todellinen vaara eurooppalaiselle yhteiselolle syntyy, jos globalisaation ja talousahdingon runtelema ammattiyhdistysväki kääntyy lopullisesti integraation ideaa vastaan.  Ehkä se on tarkoituskin. 

Suomen hallitus ammentaa arvonsa ja näkemyksensä samoista lähteistä kuin osuuspankkien johtajat Nurmijärvellä ja Siilinjärvellä.  Se ei taatusti ole valtavirran politiikkaa.                                                                                             Lasse Lehtinen