Julkaistu 21.2.2009 

Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n puheenjohtaja Michel Platini puhui viime keskiviikkona Euroopan parlamentissa täydelle salille.  Meppejä ja lehtiväkeä oli paikalla enemmän kuin Nicolas Sarkozylla ja Dalai Lamalla yhteensä. 

Puhumaan hänet kutsui joukko jalkapallohulluja meppejä ajatuksena voimistaa vuoropuhelua urheilun ja politiikan välillä.  On nimittäin niin kuin Platini meille sanoi, että urheilu tarvitsee suojakseen selkeitä lakeja turvaamaan urheilun omaleimaisuus. 

Lakeja tarvitaan varmistamaan, että jokainen urheilulaji saa pitää omat sääntönsä, jotka ovat voimassa pelin tai kisan ajan.  Kentän erimielisyyksiä ei pidä ratkoa raastuvassa. 

Esimerkki: jos urheilija varastaa pukuhuoneesta toisen urheilijan kellon ja jää valvontakameran ansiosta kiinni, hänet pitää tuomita oikeudessa, siellä missä muutkin kansalaiset.  Mutta jos juoksija varastaa lähdössä tai jalkapalloilija tekee kädellään maalin ja tuomarit nämä hyväksyvät, tulos jääköön voimaan, sanoivat kamerat jälkeenpäin mitä tahansa. 

Platini muistutti mieleen, että jalkapallo on laji, joka kaikilla tasoilla yhdistää useammin kuin erottaa, antaa nuorille mahdollisuuksia sekä elämyksiin että menestykseen yhteiskuntaluokkaan, ihonväriin tai uskontoon katsomatta. 

”Kuinka moni lapsi eri puolilta maailmaa on oppinut ensimmäiset sanansa eurooppalaisista kielistä lausumalla ’kulma’, ’paitsio¨ tai ’rankkari’?” Platini kysyi. 

Hän muistutti mieliin, että vain alle 1 % pelaajista yltää ammattilaisiksi, muut ovat pelaajiksi rekisteröityjä amatöörejä.  Ammattilaiset kuitenkin hankkivat ne rahat, joita eri maiden liittojen kautta voidaan osoittaa seuratoimintaan ruohonjuuritasolle asti.  UEFA jakaa tällaista rahaa joka vuosi 500 miljoonaa euroa, myös Suomeen. Platini oli jyrkästi sitä mieltä, että kaupallistakaan urheilua ei pidä rinnastaa normaaliin liiketoimintaan.  Hänen mielestään jalkapallo tarvitsee vain sellaista säätelyä, jolla taataan reilu peli.  ”Markkinat eivät sittenkään korjaa omia virheitään”, Platini siteerasi presidentti Obamaa. 

Lajilta häviää kiinnostus, jos tietyt seurat voivat vuodesta toiseen ostaa isolla rahalla maailman parhaat pelaajat.  Urheilun voima on yllätyksellisyydessä, siinä, että yksi seura ei aina voita vain siksi, että sillä on eniten rahaa.  Joukkueita ei saa koota pelkistä muukalaisista.  Kasvattajaseurojen on saatava reilumpi osa yksittäisen pelaajan menestyksestä. 

Myös kaksinaismoraalista on päästävä irti.  Kaikki kauhistelevat kun lapset kehitysmaissa ompelevat jalkapalloja, mutta kukaan ei puutu siihen, että rikkaat seurat tekevät kehitysmaiden alaikäisten koululaisten kanssa ammattilaissopimuksia.   

”Useimmista Eurooppaan tuoduista lapsista ei tule maailmantähtiä ja agentit jättävät heidät heitteille ja koulu jää käymättä.  Se on ihmiskauppaa jos mikä.”  Platinin mielestä siirtomarkkinoilla ei ylipäätään saisi liikkua alle 18-vuotiaita. 

Euroopan mahtavin urheilujohtaja, joka pelaajana tuli kuuluisaksi numerolla 10, pyysi Euroopan parlamentin apua omaan taisteluunsa rasismia, sukupuolisyrjintää, homokammoa, dopingia ja laitonta vedonlyöntiä vastaan.  Näitä ilmiöitä torjutaan parhaiten lajin omilla säännöillä.  ”Näinä pessimismin aikoina jalkapallo toimii voimalla yhteisöllisyyden ja suvaitsevaisuuden hyväksi”, Numero kymmenen summasi.                                                                        Lasse Lehtinen