PELASTAKAA POIKALAPSET!

Käsittämättömät väkivallanteot, joihin syyllistyvät nk. hyvien perheiden kiltit pojat, ovat nostaneet pintaan keskustelun poikien pärjäämisestä kilpailuyhteiskunnassa. Helsingin Sanomat uhrasi joulun alla aiheelle runsaasti palstatilaa. Ja keskustelu jatkuu yhtä kiivaana kuin mielipiteenvaihto Maamme-laulusta.

Ensimmäisessä jutussa (14.12.03) annettiin lääkärien arvovallalla ymmärtää, että poikien murrosikä on erilainen ja tulee eri aikaan kuin tytöille. Keskimäärin neljäntoista vuoden vanhana pojille sattuu sarja muutoksia, joista kukaan ei ole varoittanut etukäteen.

"Yhtenä aamuna he heräävät märässä vuoteessa. Pää, penis ja jalat ovat kasvaneet isoiksi ja ääni on muuttunut. Ikään kuin siinä ei olisi kylliksi kestämistä, pojilla on meneillään henkinen taantuma. Koulu ei kiinnosta, tärkeämpää on hengailla kavereiden kanssa ja haaveilla tytöistä."

Tästä kaikesta johtuu, että lukiot ja yliopistot tyttöistyvät kovaa vauhtia. Kun opiskelu on jo lukiossakin "akateemisen vapaata", pojat putoavat rattailta.

Poikien pelastamiseksi lukijat tuomitsivat kurssimuotoisen yläasteen ja luokattomaan lukion. Kaipuu on takaisin perinteisiin lukioluokkiin ja tiiviimpään kaveripiiriin. Myös vanhanmallista holhoavaa luokanvalvojaa halutaan takaisin.

Nimenomaan vanhan oppikoulun käyneet puhuvat erillisten poika- ja tyttökoulujen puolesta. Omalta kohdaltani arviot ovat samansuuntaiset. Poikakoulussa pojat saivat kehittyä omaan tahtiinsa ja vertautua samanlaisiin räkänokkiin. Naisopettaja, joka pärjäsi meille, nousi todelliseksi auktoriteetiksi.

En ole missään nähnyt tieteellisiä tutkimuksia, joissa verrattaisiin yhteiskoulujen ja erilliskoulujen paremmuutta. "Yhteiskoulu sopii vain tytöille", kauppaneuvos Johannes Paukku sanoi omana mielipiteenään.

Vanhasta maailmasta palautunee ainakin yksi tilannetta kohtuullistava korjaus: johtajakoulutus armeijassa hyvitetään yliopisto-opinnoissa. Sitäkin suuremmalla syyllä, koska armeija on nyt avoin molemmille sukupuolille.

Lastentautien erikoislääkäri Kyrö Niemi kertoo lehdessä (HS 21.12.03), miten hän jättäytyi tahallaan lukion ensimmäiselle ja kirjoitti vasta yli kaksikymmentävuotiaana ylioppilaaksi. Näin hän selvitti murrosiän taantumansa, mutta sellainen ei enää ole mahdollista.

Ketään ei jätetä luokalle ja 65 % ikäluokasta puristetaan akateemisen putken läpi. Seurauksena on akateemisten oppiarvojen inflatoituminen ja ennätyksellinen akateeminen työttömyys samaan aikaan kun käden taitajista on pula. Eihän sen näin pitänyt mennä.

Miesopettajista on huutava pula. "Pojilta puuttuu miehen malli päivähoidossa ja koulussa." Kun se tänä päivänä puuttuu myös monesta kodista, ei ihme, että etenkin pojat ovat hukassa.

Ovatko tämän päivän nuoret naiset yhteiskunnallisessa nollasummapelissä oleellisesti hyötyneet poikalasten menetyksistä? Urapuolella eittämättä. Korkeakoulut, yritysmaailma ja hallinto naisistuvat kovaa vauhtia. Tulppana ovat vielä vähän aikaa uraputken "lasikatto" ja "äijät", jotka eivät suostu väistymään.

Mutta saman kehityksen tuloksena on syntynyt sellainen nuorten naisten lauma, joita ei ennen ole yhteiskunnassa tavattu. Kadunvarret ja kuppilat ovat väärällään vittua kirkuvia ja juopottelevia pieniä naarasleijonia. Millaisia poikalapsia he tulevaisuudessa kasvattavat?

Professori Martti Siimeksen mukaan "tavalliset pojat" selviytyvät myös kriiseistä parhaiten. Sen sijaan pingot suorittajat ovat helisemässä. Pojille kaveripiiri, huonokin, on tärkeämpi kuin ei kavereita ollenkaan.

Kouluhallituksessa ollaan ilmeisen vilpittömästi sitä mieltä, että tasa-arvon perusperiaate on niin pyhä, etteivät biologiset totuudet niitä voi horjuttaa. Opetushallituksen uusi pääjohtaja Kirsi Lindroos, jolla itsellään on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, myöntää erityisen poikapedagogiikan puuttumisen. Erillisiin kouluihin hän ei kuitenkaan usko.

Kaikkina aikoina vanhempi väki on taivastellut olevia oloja, eritoten nuorison kurittomuutta tai avuttomuutta. "Aikamme nuoriso on hirvittävää. Se ei vähääkään kunnioita värjättyjä hapsia", sanoi Oscar Wilde. Tilastoväki tuo kuitenkin ketterästi eteemme laskelmia, joiden mukaan asiat eivät ole sen huonommin kuin ennenkään, olemme vain herkempiä huomaamaan epäkohdat.

Jos ennustamaan ruvetaan, Suomi ja muut pohjoismaat ovat matkalla kohti afrikkalaisen yhteiskunnan mallia. Tytöt ja naiset tekevät raskaimmat ja vastuunalaisimmat työt - omasta vapaasta tahdostaan - samalla kun pojat pelaavat pallopelejä ja miehet miettivät palmun alla suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Poikalasten pelastaminen koituu nimenomaan naissukukunnan onneksi. Samalla kun naisasiaväki valittaa, että maailma edelleen on miesten hallitsema, moititaan nykyajan nuoria miehiä itsetunnoltaan heikoiksi. Uraa tekevät sinkut ja parempaa miestä itselleen hakevat nuoret riivinraudat eivät löydä vapailta markkinoilta kuranttia tavaraa. "Ravintoloissa pyörii vain hönttejä ja hinttejä", muuan daami valitti taannoin seurassa kuuluvalla äänellä.

Kasvatustiede, joka on epäeksaktein kaikista tieteistä, on näköjään ottanut niskalenkin biologiasta, joka on oikea tiede. Kun lääkärit yrittävät piipittää, että poikien ja tyttöjen välillä on eroja, feministi parkaisee: "Tasa-arvoa ei tule horjuttaa millään perusteella, ei minkäänlaisin verukkein."

Jouluevankeliumissa kerrotaan, miten geneettinen kansanmurha nopeimmin toteutetaan: Menkää Betlehemiin ja tappakaa ja virtaan heittäkää kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset (Matt. 2:16). Näin määräsi jo Herodes aikanaan.

Poikien pelastaminen on myös tyttöjen etu.

Lasse Lehtinen