Liitto perustettiin huolto- ja sosiaalityötä varten. Vaikka liiton toiminta piti Valvontakomission vaatimuksesta lopettaa vain viisi vuotta myöhemmin, se ehti muovata kokonaisen ikäluokan maailmankuvaa ratkaisevalla tavalla.

Tutkijat puhuvat nk. sukupolvikokemuksesta. Ei voi yhdellä sukupolvella olla suurempaa yhtenäistä kokemusta kuin sota.

Rauhan tultua lakkautetun Aseveliliiton kymmenettuhannet jäsenet ryhtyivät kukin tahoillaan rauhan töihin. Heistä kyvykkäimmät nousivat vähitellen korkeisiin asemiin politiikassa, yrityselämässä ja virkamieskunnassa.

Siitä pitäen, aina kahdeksankymmentäluvulle asti, voimme löytää jälkiä siitä, miten muutamat yhteiset suuret linjat ohjasivat näiden miesten ja naisten tapaa toimia.

Tuon ajattelun voi tiivistää lyhyesti näin: kaikissa olosuhteissa Suomen on pysyttävä talouden ja kulttuurin alueella osana länttä.

Asevelidemarit tekivät heti sodan jälkeen suuren työn torjumalla kotikommunistiemme vyörytykset työpaikoilla ja järjestöissä. Helsingin työväentalolla järjestettiin marraskuussa 1944 SDP:n ylimääräinen puoluekokous. Niukalla enemmistöllä puolue ja sen omaisuus pidettiin maltillisten käsissä.

Jopa kommunistien asevelisiipi teki osansa. Aarne Saarisen ja Yrjö Hautalan tapaiset rintamamiehet olivat tulppana stalinistien vyörytykselle SKP:ssä.

Sosiaalinen lainsäädäntö eteni Suomen eduskunnassa asevelihengessä. Kokoomuksen ja maalaisliiton aseveljet tukivat sosialidemokraattien esityksiä. Perusteluksi esitettiin, että mitä paremmin vähäväkisten asemaa Suomessa autetaan, sitä vähemmän kansalaisilla on aihetta vaaleissa äänestää ääripuolueita. Näin luotiin yhteistyöllä hyvinvointivaltiota.

Suurin työ tehtiin kuitenkin ulko- ja kauppapolitiikan alueella. Vuosikymmenten ajan Neuvostoliitto kielsi ja varoitti Suomea ryhtymästä yhteistyöhön läntisten kumppaneiden kanssa. Idänkaupassa ja yya-sopimuksessa oli Suomen turva, meille selitettiin Moskovasta.

Tässäkin torjuntataistelussa tarvittiin aseveljiä. Vähä vähältä, askel kerrallaan, Suomi solmi elintärkeitä sopimuksia lännen kanssa. Heti sodan jälkeen saatoimme lainata maailmanpankilta teollisuuden rakentamista varten. Uskalsimme liittyä Pohjoismaiden neuvostoon ja YK:hon.

Erityisjärjestelyin ja sitkeiden neuvottelujen tuloksena saimme luvan liittyä ensin EFTA:n liitännäisjäseneksi ja sitten OECD:hen. Vuonna 1973 saatoimme tehdä vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa.

Vielä on erikseen mainittava puolustusvoimat. Komentaja Lauri Sutelan aikana käytiin yksi ratkaisevista torjuntataisteluista, kun Neuvostoliiton ehdotus yhteisistä sotaharjoituksista torjuttiin.

Kaikissa vaiheissa löytyi sekä virkamieskunnasta että päätöksenteosta yli yhteiskunnallisten rajojen ulottuvaa yhteishenkeä, asevelihenkeä. Juhlapuheiden tasolla Suomi saattoi suomettua, veteraanit vaiettiin, mutta käytännössä Suomi lännettyi.

Ja niinpä, kun Neuvostoliitto romahti, Suomi oli sekä henkisesti, että taloudellisesti aito länsimaa, joka kelpasi täysivaltaiseksi jäseneksi Euroopan vapaiden demokratioiden unioniin.

Tällaisen ajattelun, tämänkaltaisen toimintatavan pohja syntyi talvisodasta, siitä yksimielisyydestä ja kaikesta välttämättömyydestä, joka yhteisestä ahdingosta seurasi.