VIIMEINEN IDEALISTI

Idealisti = jalosti ajatteleva tai toisen parasta haluava henkilö.
(Suuri sivistyssanakirja)

Eräässä seurassa yritimme keksiä, kuka tänä päivänä täyttäisi vaadittavat idealistin mitat. Joku ehdotti kettutyttöjä, toinen piispoja, jotka ovat huolissaan eriarvoisuudesta. Eipä aikaakaan, kun joku ehdotti Pentti Linkolaa - tietysti.

Edellä mainitut voidaan luokitella joko taivaanrannan maalareiksi tai muuten vain touhukkaiden ihmisten joukkoon. Olisiko joku, jonka jalot ajatukset ovat radikaaleja, mutta silti toteuttamiskelpoisia?

Näillä edellytyksillä yksi nimi nousi ylitse muiden: Raimo Sailas.

Seitsenlapsisen perheen poika kävi kansakoulussa luokan edessä pokkaamassa kunnan myöntämät kumiteräsaappaat. Opintonsa hän rahoitti tekemällä töitä maanmittarin apurina ja tolppa-apinana sähköyhtiössä. Valtiosihteeri on kulkenut pitkän matkan Nivalasta Senaatintorin laidalle.

Niinpä Sailaksella ei riitä ymmärtämystä esimerkiksi rajoittamattomalle, maksuttomalle opinto-oikeudelle. "Ajattelutapa, jonka mukaan opiskelu on aina hyvä asia, on johtanut siihen, että yliopistoissa elelee elämäntapaintiaaneja."

Sailaksen työryhmä ehdottaa, että korkeakouluopiskelijoiden opintotukea korotetaan, mutta se muutetaan lainaperusteiseksi. Opiskeluaika on saatava lyhyemmäksi. Opiskelijat vastustavat.

Sailaksen suuri idealistinen haave on pelastaa nykyinen hyvinvointivaltio. Hän on itse sen tuote. "Olen hyvinvointivaltion puolustaja, mutta en kilpikonnapuolustaja", Sailas sanoi, kun hänen johtamansa työryhmän raportti maaliskuussa julkistettiin.

Poliitikkojen juhlapuheissa vallitsee laaja yksimielisyys hyvinvointivaltion säilyttämisen puolesta. Mutta erimielisyyttä on tullut heti, kun on pitänyt miettiä, mitä se on käytännössä. Sosialidemokraatit, jotka pitävät hyvinvointiyhteiskuntaa omana luomuksenaan, käyvät kärjekästä keskinäistä keskustelua.

Seppo Lindblomin mielestä Sailaksen ohjelma on "ristiriitoja kaihtamaton ja selkeästi poliittinen linjaus, jollaista tulisi ajaa jonkin poliittisen liikkeen tai koalition nimissä".

Politiikoille sitoutuminen suuriin linjapäätöksiin on hankalaa. Tyypillistä oli, että työryhmän esitykset tulivat julki vasta vaalien jälkeen. Kuinka äänestäjille voi selittää tukevansa työllisyyttä, ellei voi osoittaa mitään konkreettista kohdetta. Vanhakantainen sosialidemokraattinen ajattelu lähtee siitä, että etuuksia voidaan aina vain parantaa rahoittamalla niitä veronkorotuksilla.

Sailas on yrittänyt selittää, että verotuksen keventäminen on viisaampaa suhdannepolitiikkaa kuin esimerkiksi yleisten rakennustöiden lisääminen. "Poliitikko rakentaisi sillan sinnekin, missä ei ole jokea", sanoi Nikita Hrushtshev aikoinaan.

Erkki Tuomiojan mielestä Sailas kannattaa uusliberalistista tai reaganilaista ideaa, jonka mukaan veronkevennykset rahoittaisivat itse itsensä. Sailas on vastannut tähän, että Tuomiojan kaltaiset ovat koko uransa vastustaneet sittemmin oikeaksi osoittautunutta politiikkaa. Nämä demarit ovat aikanaan vastustaneet vapaakauppasopimusta EEC:n kanssa, Sorsan hallituksen elvytyspolitiikkaa, EU-jäsenyyttä ja EMU-jäsenyyttä.

Kaikki hyväksyvät päämäärän, mutta eivät omalta kohdaltaan halua muutoksia. Hallitusohjelmaa tehtäessä tuleva pääministeri Anneli Jäätteenmäki piti Sailaksen työllisyysraporttia "paperina paperien joukossa".

Sailaksen listassa on sen verran ruttotaudin leimaa, että poliitikot eivät siihen mielellään ääneen vetoa. Kun raportin veronkevennysohjelmaa arvosteltiin vielä huhtikuussa epärealistiseksi, se on nyt toteutumassa jopa etuajassa. Sailaksen ryhmän esittämä tavoite 75 %:n työllisyysasteesta on hyväksytty päätöksenteon lähtökohdaksi niin työmarkkinoilla kuin Matti Vanhasen hallituksessa.

Forssan kokouksen nuorilla demareilla oli vuonna 1903 helppo tehtävä. Lähdettiin tyhjästä. Oli vain eriarvoinen luokkayhteiskunta, jonka saattoi haastaa kaikilta kanteilta.

Tämän päivän hyvinvointivaltion puolustaminen on lääkärin työtä. Koko ajan on tehtävä valintoja. Lääke maistuu joskus pahalta, toisinaan on tehtävä amputaatio, jotta potilas pelastuisi. Hyvinvointivaltion hyvää tarkoittavat varjelijat tekisivät amputaation sijasta lobotomian. Sen jälkeen järjen käyttö on tarpeetonta.

Suomen väestön ikärakenne on muuttumassa ennen kokemattomalla tavalla. Työvoiman ja työikäisen väestön määrä kääntyy laskuun. Yli 65-vuotiaiden määrä suhteessa työikäiseen väestöön kasvaa seuraavat kolmekymmentä vuotta nopeammin kuin missään muualla koko Euroopassa.

Suomi ei pysy pystyssä, jos opiskellaan 30-kymppisiksi ja lähdetään alle 60-vuotiaina eläkkeelle. Ei ole kansalaisten vika, jos eläke houkuttaa. Virhe on ollut lainsäätäjän. Hyvää tarkoittava uudistus on vaikuttanut päinvastoin kuin alun perin ajateltiin. Pitää todella olla työhullu, jos viitsii olla työelämässä sen jälkeen, kun on laskenut, kuinka edullista osa-aikaeläkkeelle lähtö on.

Sailaksen jälkeen valtioneuvoston ovesta astuu paljon kovempi konsultti: Herra Markkinavoima, sokea jättiläinen, joka tallaa alleen, työmiehet, maisterit ja kaikki.

Lasse Lehtinen