Lasse Lehtinen - EUROPOLIA JA EROTIIKKAA

EUROPOLIA JA EROTIIKKAA

Julkaistu 4.12.2004

Bryssel on tilastojen mukaan melko turvallinen kaupunki, mutta on silläkin ongelma-alueensa. Maahanmuuttajien asuttamissa kaupunginosissa on rikollisuutta ja huliganismia.

Keskustan turistikaduilla kannattaa myös päiväsaikaan pitää kiinni laukuista ja lompakoista. Taskuvarkaat ovat vikkeliä ja taitavia, usein alaikäistä siirtoväkeä.
* * *
Minulle on väitetty, että brysseliläiset pitävät talojen ulkokuoret tahallaan hieman rähjäisinä, jotteivät ne houkuttele murtomiehiä.

Meillä Etterbeekissä katuja partioi kello kuuden ja aamukahdeksan välillä usein haalaripukuinen kolmikko. Kyseessä on pormestari Vincent De Wolfin ideasta syntynyt kansalaisvartio.

" Vapaaehtoiset vartijat ovat tärkeä linkki kansalaisten ja poliisin välillä. He pystyvät aistimaan kaupunginosamme tunnelmia ja näin auttamaan virkavaltaa sen omassa työssä", sanotaan pormestarin joka kotiin lähettämässä kiertokirjeessä.
* * *
EU yrittää omalta osaltaan taistella kansainvälistä rikollisuutta vastaan ja torjua terrorismia. Toissa viikolla ministerineuvosto sopi suurten käteisrahasummien liikkumista koskevan valvonnan parantamisesta.

Jos aikoo tuoda EU:hun tai viedä alueelta yli 10 000 euroa, joutuu tekemään selkoa tulliviranomaisille. Terrorismin rahoittamiseksi tai rahanpesua varten tehdyt varainsiirtoyritykset tehdään näin vaikeammaksi. Arkielämän turvatakuita nämäkin.
* * *
Sen sijaan Euroopan oma poliisitoimi takkuilee. Poliisit ovat luonnostaan luulotautinen ihmislaji, mutta huippuunsa ilmiö kasvaa, kun virkatoverit eivät luota toisiinsakaan. Kansalliset poliisivoimat pelkäävät tietovuotoja.

Europolista piti tehtämän koko alueen kattava yhteistyöelin, joka auttaisi konnien jahtaamisesessa. Rikolliset eivät kunnioita kansallisia rajoja, sen sijaan poliisit kyllä.

Maanosan laajuista rikosrekisteriä ei ole saatu aikaiseksi. Euroopan laajuinen pidätysmääräys ei vieläkään toimi, vaikka asiasta päätettiin periaatteessa Tampereella jo vuonna 2002.

Belgialainen raiskaaja livahti Ranskaan ja jatkoi siellä harrastustaan. Kansalliset lait ja eri käytännöt - epäluuloista puhumattakaan - estävät järkevän yhteistyön.
* * *
Georges Simenon oli belgialainen kirjailija, jonka sankari komisario Jules Maigret seikkaili enimmäkseen Pariisissa. Simenon syntyi ja varttui Liègessä, jossa hänen muistonsa elää edelleen.

Englannissa Agatha Christie puhalsi hengen toiseen mielikuvitushenkilöön nimeltä Hercules Poirot. Kirjoissa ja televisiosarjoissa tämä keikarimainen salapoliisi oikaisee heti niitä, jotka luulevat häntä ranskalaiseksi: "Excuse-moi, madame, I'm Belgian."

Bryssel on vihdoin saamassa oman maailmanluokan dekkarikirjailijansa. Ilkka Remes asuu ja tekee töitä täällä. Brysselin suomalainen siirtokunta seuraa Remeksen teksteistä katujen, kauppojen ja ravintoloiden mainintoja silmät tarkkoina. Miten paljon fakta ja fiktio sekoittuvat?

Onko Couronne'n ja Rodinin kulmassa todella antiikkiliike nimeltä "1900"? Löytyykö Oostmalleesta rakennustaiteellista antiikkia myyvä liike, josta saa ostaa satavuotiaita art nouveau -laattoja?
* * *
Poliittisen rahan liikuttelussa kokeillaan usein laillisuuden rajoja. Urho Kekkosen aikaan tutustuneet tietävät, että Suomessa ruplat, dollarit ja markat tuohon aikaan risteilivät villillä tavalla. Nykyinen kansan inhoama puoluetuki sitä vastoin on laillista rahaa.

Uusi liikennekomissaari, ranskalainen Jacques Barrot, joutui luupin alle jo ennen kuin oli ehtinyt muuttaa työhuoneeseensa Berlaymonteen. Barrot'n kaapista löytyi luuranko.

Barrot ei ollut kertonut - eikä kukaan osannut kuulusteluissa sitä kysyä - että hänet oli neljä vuotta sitten tuomittu kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeuteen laittoman vaalirahoituksen junailusta. Myöhemmin hänet armahdettiin.

Barrot'n teko ei ollut niin paha kuin siitä vaikeneminen. Poliitikko saa puuhata kaikenlaista, mutta ei jäädä kiinni salailusta tai valheesta. Esimerkiksi Britanniassa ministeri saa tehdä aviorikoksen kunhan sen kiinni jäätyään heti tunnustaa.
* * *

Parlamentarismin emämaassa nk. poliittisen luottamuksen menettäminen onkin pahinta mitä ajatella saattaa. Brittien sisäministeri David Blunkett on juuri näinä päivinä suurissa vaikeuksissa sivuasiasta, joka on paljastunut ministerin seksielämää setvittäessä.

Ranskalaiset lehdet ovat vasta viime aikoina ruvenneet kirjoittamaan poliitikkojensa syrjähypyistä. Edelleen sävy on salliva ja ymmärtävä. "Valta naitattaa", tokaisi aikoinaan Henry Kissinger, kun häneltä kysyttiin menestyksensä salaisuutta naismaailmassa.

Brittien mielestä poliitikkojen yksityiselämällä on "yleistä mielenkiintoa". Blunkettin synti ei ollut se, että hän seurusteli naimisissa olevan naisen kanssa. Mutta jos on totta, että sisäministeri vauhditti rakastajattarensa filippiiniläisen kotiapulaisen työluvan saantia, miehen palli heiluu.
* * *
Belgialaiset lehdet ovat paljon kiinnostuneempia siitä kummallisesta yksityiskohdasta, että Blunkett väen väkisin inttää olevansa tyttöystävänsä lapsen ja pian syntyvän toisen lapsen isä. Yleensä miehet väittävät aivan päinvastaista.
* * *
Harva pystyy niin kylmäveriseen toimintaan kuin se suomalainen luottamusmies, joka itse teosta tavattuna kysyi puolisoltaan:
- Uskotko mieluummin omia silmiäsi kuin miehen sanaa?
Lasse Lehtinen

< Edellinen		Seuraava >