Ilta-Sanomat + SILAKKAA BRYSSELISSÄ | SILAKKAA BRYSSELISSÄ |
|
|
|
|
There is no translation available, please select a different language. julkaistu 11.9.04 (ilta-sanomat) SILAKKAA BRYSSELISSÄ Syyskuinen Bryssel on kahden vaiheilla sään suhteen, pikkutakki vai poplari? Aurinko houkuttelee kaduille ilman päällystakkia, mutta sadekuuro pakottaa varoittamatta hakemaan turvapaikan katukahvilasta. * * * Heinäkuussa uudet edustajat kävivät ilmoittautumassa palvelukseen ja valitsemassa parlamentille puhemiehen ja komissiolle puheenjohtajan. Varsinainen syyslukukausi käynnistyi viime viikolla. Enää en eksynyt matkalla kokouksesta työhuoneeseen niin kuin ensimmäisenä päivänä. Väkevästi muistuu taas mieliin tunnelma takavuosien kansainvälisistä kokouksista. Puheenjohtajat aloittavat toteamalla, että aikaa on rajoitetusti, mutta käyttävät itse aikaa minuuttikaupalla korukieliseen jonninjoutavuuteen. Mitä lähempää Välimerta asianomainen on, sitä mieluisampaa on jaarittelu. * * * Sisämarkkinavaliokunnan kokouksessa tutun näköinen nainen vilkuttaa salin toiselta puolelta ja hymyilee. Tässä iässä moiseen ystävällisyyteen kannattaa aina vastata vaikka ei asianomaista tuntisikaan. Sitä paitsi Euroopan eduskunnassa tulee uusia hyvänpäivän tuttuja kaiken aikaa. Hetken kuluttua tunnistan daamin. Hänhän on Anneli Jäätteenmäki, joka kesän aikana oli vaihtanut tukan värityksen ja leikkauksen! Panu Rajalan erehdyksestä voi oppia, että naisten ulkonäköä ei pidä julkisesti kommentoida, ei edes oman vaimonsa, mutta jos Annelin entisen ja nykyisen tukan välillä äänestettäisiin, painaisin nykyisen kohdalla "jaa"-nappia. * * * Samaisessa sisämarkkinavaliokunnassa istuu varamiehen valtuuksin myös Alexander Stubb, joka vaalitaistelun aikana lupasi opettaa kravatin muhkean nk. juppisolmun. "Ensin sun tarttee ostaa uus skraga", Alex ilmoitti ystävällisesti. Jonain päivänä, kun ostan uuden solmion, Stubb saa laatia siihen mollukkasolmun. Pitää vain iltaisin muistaa ottaa se varovasti kaulasta ennen nukkumaanmenoa... * * * Hollanti on tämän syksyn puheenjohtajamaa EU:ssa. Maiden otteissa on selviä eroja. Suomea kehuttiin aikoinaan, kun johdimme puhetta vuosituhannen vaihtuessa. Hollannilla tuntuu olevan määrätietoinen ote asioihin. Näyttäviä avauksia on luvassa muutenkin, ainakin ylikomissaari Jose Manuel Barroso haluaa heti alkuun raapaista jäljen historiaan. Barroso komensi kaikki komissaarit muuttamaan samaan rakennukseen, Berlaymont'n uljaaseen torniin, puheenjohtajan valvovan katseen alle. Ties vaikka sinne laitettaisiin maisemakonttori, jossa alkaa alaisten kyykyttäminen. * * * Hollannin toinen valtiovarainministeri Laurens-Jan Brinkhorst vakuutti mepeille, että Lissabonissa vuonna 2000 laadittu tavoite on edelleen hyvä, vaikka aikataulu lipsuu. Tärkeätä on liike ja sen oikea suunta, hän sanoi ja kuulosti siltä osin bernsteiniläiseltä sosialistilta. "Haluammeko olla kahdenkymmenenyhden kielen toisistamme erottama vai sisämarkkinoiden yhdistämä maanosa?" Brinkhorst kysyi. Sisämarkkinavaliokunta yrittää osaltaan raivata esteitä palvelujen kaupan tieltä. Kaikesta toimeliaisuudesta EU:n alueella palvelut ovat taloudelliselta arvoltaan kaksi kolmannesta. On selvää, että sisämarkkinat eivät toimi, jos esteitä ei pureta. Ollaan erittäin herkällä alueella. Saako puolalainen terveysasema tarjota palvelujaan Suomessa? Miten voidaan luoda turvalliset koko Euroopan kattavat luotto- ja vakuutusmarkkinat? Onko kenellä tahansa oikeus harjoittaa taksiliikennettä missä päin EU:ta tahansa? * * * Takavuosina vein ulkomaalaisen vieraan Savonlinnaan katsomaan ultramodernia suomalaista oopperaa. Väliajalla miestenhuoneessa pari sotiemme veteraania kävi keskustelua siitä, mennäänkö ollenkaan toiselle puoliajalle vai annetaanko eukkojen kärsiä? "Kuulehan Väinö", toinen miehistä sanoi. "Kahessa sotassa on oltu. Kyllä myö vielä tämä kestetää." Muisto tuli mieleeni kun suomalainen mezzosopraano Lilli Paasikivi bongasi minut Brysselin tungoksessa. Lilli laulaa paikkakunnalla modernissa japanilaisessa oopperateoksessa, jonka ensi-iltaan hän kutsui. Empivän naamani nähtyään hän vielä rohkaisi: "Se kestää vain puolitoista tuntia." * * * Euroopan kansakunnat ovat kysyttäessä sitä mieltä, että juuri heillä on maailman puhtain ja valvotuin ruoka. Kaikkea ulkomaista sietää varoa. Matkoilta saatu satunnainen ripuli vain vahvistaa vakaumusta. Levollisin mielin sadat suomalaisturistit kuitenkin hajaantuvat joka ilta Brysselin ravintolakatujen houkutuksiin. Paul Bocuse sanoi aikoinaan uudesta ranskalaisesta keittiöstä, että se, mikä ei näy lautasella, näkyy laskussa. Belgialaiset eivät piperryksiin ole milloinkaan sortuneet, maku on Ranskasta mutta annoskoot Saksasta. Vehnäolut näyttää olevan suosiossa, vaikka myös talon viinit tekevät kauppansa. Skandinaaveja asuu kaupungissa tuhansin, enimmäkseen virka- ja liikemiehiä. Niinpä kalaravintolan listalta saattaa bongata ihan ehdan silakan, le hareng de baltique. Dioksiinista ei kukaan puhu mitään... * * * Kännykkä on yhä useamman brysseliläisen korvalla kadullakin. Mutta jos joku puhuu kännykkään ravintolassa, hän on mitä todennäköisimmin ulkomaalainen. Pöytätavat ovat sentään vielä kunniassa. Lasse Lehtinen |
| < Prev | Next > |
|---|