Lasse Lehtinen - "ITÄMERI, RAUHAN MERI!"

"ITÄMERI, RAUHAN MERI!"

Julkaistu 23.4.2005.

Yksi Euroopan parlamentin jännittävimmistä kuppikunnista juuri tällä hetkellä on nimeltään "Baltic Europe".

Se on vapaaehtoinen keskustelu- ja painostusryhmä, joka politiikan keinoin yrittää vaikuttaa Itämeren ympärysvaltojen elämänoloihin ja asenteisiin.

Kokoonnumme kerran kuussa Strasbourgin istuntojen aikana tuulettamaan tuntojamme. Aiheet ulottuvat ajankohtaisista ympäristökysymyksistä aina kommunistivallan kipeisiin muistoihin. Ilma Itämeren ympäriltä halutaan puhdistaa sekä käytännössä että kuvainnollisesti.

Puheenjohtaja, brittiläinen konservatiivimeppi Christopher Beazley yrittää pitää välillä kiihkeänä vellovan keskustelun aisoissa.

Mikä tekee britin päteväksi Itämeren kysymyksissä? En ole keksinyt muuta kuin Oolannin sodan. Brittilaivasto seilasi Krimin sodassa Ouluun asti ja pommitti Pohjanlahden terva- ja puutavaramakasiineja. Tietämättään he polttivat omaa omaisuuttaan, sekös suomalaisia nauratti.

Suomettumisen vuosina oli tapana käydä Itä-Saksassa Rostockin "rauhanviikoilla" todistamassa länttä vastaan. Myös DDR:n valtiollinen tunnustaminen oli kaiken aikaa asialistalla.

Muuan ystävyyden maljoja nauttinut poliittinen turisti kiipesi eräänkin kerran puhujapönttöön ja lupasi kaikkien suomalaisten puolesta tunnustaa saksoja sitä mukaa kuin niitä syntyy...

EU ei juuri nyt pysty sopimaan tulevaisuudestaan eikä edes omasta historiastaan. EU on omista syistään antamassa periksi totalitarismille, kuten vanhan Tshekkoslovakian viimeinen presidentti Vaclav Havel on todennut (HS 18.2.05)

Venäjä saa rikkoa ihmisoikeuksia ja ympäristösopimuksia vastaan, kiukutella Balteille, suojella Moldoviaa ja yrmyillä Ukrainalle. Eräät venäläiset kehtaavat vieläkin väittää talvisotaa suomalaisten aloittamaksi ja kertoa vasta Pariisin rauhansopimuksen tuoneen Suomeen demokratian.

Vanhan sanonnan mukaan se, joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee nykyisyyttä. Siitä varmaan johtuu myös nyky-Venäjän vastenmielisyys käsitellä Neuvostoliiton historiaa.

Eipä silti, on lännessäkin henkisiä esteitä, kun mennään aroille alueille. "Holokaustista ja Hitleristä saa puhua", virolainen demarimeppi Toomas Hendrik Ilves huomautti, "mutta kun siirrytään Jaltan konferenssiin ja mitä sen jälkeen Euroopassa tapahtui, siitä vaietaan."

Jaltalla britit ja amerikkalaiset luovuttivat helmikuussa 1945 puoli Eurooppaa Stalinin sotilassaappaan alle. Sitten pantiin historian kirjan kannet kiinni. Niinpä useimmista EU:n maista matkustetaan Moskovaan 9. toukokuuta juhlimaan "demokratian" suurta voittoa.

Saksa on Venäjälle ylivoimaisesti tärkein kumppani EU:ssa. Gerhard Schröder kävelee kevyesti muiden EU-päämiesten yli halaamaan Vladimir Putinia, jos Saksan etu sitä vaatii. Toveruksilla on sitä paitsi yhteinen kieli, sillä saksaa Vladimir opetteli aikanaan tiedustelutehtävissä DDR:ssä.

Sillä lailla myös turvataan öljyn ja maakaasun saanti Venäjältä.
Viime viikolla Satu Hassi kertoi meille selkokielellä Itämeren ympäristöongelmista. Tämä Euroopan pohjoinen sisämeri on pinta-alaltaan suuri, mutta vesimäärältään vähäinen. Vesi vaihtuu hitaasti, kokonaan vain kerran kolmeenkymmeneen vuoteen.

Itämeren ympärillä elää yli 80 miljoonaa ihmistä. Neuvostoliiton aikana Suomenlahteen päästettiin viemäreistä hetekaa pienemmät jätteet. Nyt Pietariin rakennetaan EU:n rahoilla puhdistuslaitosta.

Maatalous on silti edelleen Itämeren suurin saastuttaja. Tulevaisuuden tehomaatalous Puolassa on haaste ympäristöohjelmille. Vielä enemmän pelätään öljynkuljetuksia, jotka ovat kymmenessä vuodessa tuplaantuneet.

Kuurinmaan niemeke Liettuan ja Kaliningradin edustalla on UNESCO:n luonnonsuojelukohde. Suurimmat eurooppalaiset pankit ovat rahoittamassa venäläisen Lukoil- yhtiön öljyterminaalia herkkään paikkaan.

Yksipohjaiset alukset on kielletty, mutta valvonta on vaikeaa. Jäävahvistettuja öljynkuljetusaluksia ei ole tarpeeksi. Suuri öljyvuoto on maanosan kokoinen painajainen.

Kaikki uutiset eivät ole huonoja. Eläinlajit ovat elpymässä, merikotkat lintuväen iloksi ja hylkeet kalastajien harmiksi. Vaikka Itämeren kaloissa on myrkkyjä enemmän kuin lajitovereissa Atlantilla, silakkaa voi ja pitää syödä nykyistä enemmän.

On vain kohtuullista, että samat henkilöt, jotka takavuosina kannattivat maailman suurimman ympäristötuhoajan - Neuvostoliiton - politiikkaa, nyt vihreisiin aatteisiin asettuneina pyrkivät keventämään kommunismin jälkeensä jättämää jätekuormaa.

Baltian mailla on monipuolinen paletti eri energiamuotoja. Virossa louhitaan "palavaa kiveä", fossiilista polttoainetta, jota hyödynnetään sähköä tehtäessä.

Liettualla on vesivoimaa ja Latviaa on neuvostoaikana siunattu ydinvoimalaitoksella. Ignalinan vanhentuneista reaktoreista ensimmäinen ajetaan alas tänä vuonna ja toinenkin lopettaa vuonna 2009. Uusi laitos rakennetaan tilalle. Venäjältä toimitetaan öljyä ja maakaasua.

Alue tarvitsee jatkossa paljon sähköä kun elintaso nousee. Tulevaisuudessa luodaan avoin energiansiirtojärjestelmä, joka yhdistää valtakunnat Itämeren ympärillä. Energialenkki on pakko rakentaa ydinvoiman varaan.

Kokoomuksen nuorisosiipi yritti talvella innoissaan poistaa painostusryhmämme asialistalta "pohjoisen ulottuvuuden" käsitteen, Suomen alkuperäisen aloitteen.

Muut mepit olivat sitä mieltä, että asiaa ei saa ottaa hengiltä, vaan uudelleen elvyttää. Suomen kannalta EU:n tärkeimmät terveys- ja ympäristöinvestoinnit tehdään vastakin pohjoisessa, ja nimenomaan ruostuneen rautaesiripun itäpuolelle.

Pohjoinen ulottuvuus sai viime viikolla aivan uuden merkityksen. Ranskan meppi Ari Vatanen singahti Lapin perukoille. Hän meni metsien miesten avuksi torjumaan alkukielellä keskieurooppalaisen kaupallisen ympäristöjärjestön hyökkäystä kansalliselinkeinomme kimppuun.

Miten päättyykään savolaisen Marseljeesi:
"Lyyvvä mutjaattakkee näen! Poes valta riähkijäen!"

< Edellinen		Seuraava >