Ilta-Sanomat + SUMUA KANAALISSA | SUMUA KANAALISSA |
|
|
|
|
There is no translation available, please select a different language. julkaistu 07.05.05 Ikivanha juttu BBC:n säämiehestä, joka kuuluttaa "Kanaalissa on sumua, Eurooppa on eristyksissä", on edelleen vielä ajankohtainen. Britannia on ollut EU:n jäsen yli kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta vieläkään se ei ole osa Eurooppaa. Englantilaisilla on aina ollut korkea käsitys heistä itsestään. Muuan venetsialainen aatelismies teki jo vuonna 1497 seuraavan huomion: "He eivät usko, että muita kansoja edes on olemassa, tai muuta maailmaa kuin Englanti. Ja kun he näkevät komean ulkomaalaisen, he sanovat 'onpas englantilaisen näköinen' tai 'sääli, ettei hän ole englantilainen'." Saarella asujat eivät voi ymmärtää, miksei heidän esimerkkiään noudateta maailmanlaajuisesti. "Jos Stalin olisi opetellut pelaamaan krikettiä, maailma saattaisi nyt olla parempi paikka", muuan piispa pohdiskeli sodan jälkeen. Britit olivat 1960-luvun lopulle tultaessa hävittäneet imperiuminsa. Jäljelle jäi vain loukattu kansallinen ylpeys ja hassut tavat. Ennen Margaret Thatcheria Britannia oli "Euroopan sairas mies", jonka vain matokuuri pelasti. Nyt se on "Euroopan rikas mies" osittain siksi, että Tony Blair on jatkanut Thatcherin talouspolitiikkaa. Useimpien kansakuntien mielestä eurooppalaisuus on ollut arvo sinänsä. Saksalle se merkitsi nousua kansakuntien joukkoon sen jälkeen kun se oli parikymmentä vuotta ollut natsimenneisyytensä vuoksi maailman sylkykuppina. Espanjasta, Portugalista ja Kreikasta ei olisi tullut sisäsiistejä demokratioita ilman EU:ta. Irlannin jäsenyys päästi sen itsenäisten kansakuntien joukkoon Britannian katveesta. Puhumattakaan EU:n tulokkaista, vanhoista kommunistimaista. Britit taas liittyivät EU:hun aikoinaan empien. Ranskan presidentti Charles de Gaulle, jolle Britannia tarjosi sodan aikana turvapaikan, ei antanut sitä koskaan anteeksi ja vastusti brittien jäsenyyttä. Muistan konservatiivien puoluekokouksen 1980-luvun lopulla, jossa olin viran puolesta tarkkailijana. Thatcheria, joka on aina ollut EU:n vastustaja, haastateltiin kansainvälisen lehdistön edessä. Jaques Delors oli käynyt Britanniassa kertomassa työväenpuolueelle ja ammattiyhdistysväelle, miksi niiden kannattaa olla eurooppalaisia. Se oli rautarouvalle kauhistus. "Mister Delors haluaa tehdä Euroopasta jättiläismäisen Ruotsin!" Thatcher parahti. Pahempaa tulevaisuutta hän ei maanosalle voinut kuvitella. Monissa kysymyksissä Kanaali on leveämpi kuin Atlantti. Britannian ja Yhdysvaltojen ystävyys on vankkaa sekä politiikan että talouden saralla. Riippumatta siitä, kuka kulloinkin on Yhdysvaltojen presidentti tai Britannian pääministeri, halaukset Valkoisen talon takan edessä ovat aitoja. Jos ei-äänet voittavat kansanäänestyksissä Ranskassa tai Puolassa, se on koko Euroopan ongelma. Jos perustuslaillinen sopimus kaadetaan Britanniassa, se on englantilaisten ongelma. Kanaalissa on vielä enemmän sumua. Jälkeenpäin on helppo olla viisas. Miksi perustuslaillista sopimusta yleensäkään piti kutsua juhlallisesti "perustuslaiksi"? Briteillä itsellään ei ole kirjoitettua perustuslakia. Vähiten he haluavat sellaisen, joka on ranskalaisten luonnostelemana. Olisi ollut viisaampaa puhua vain sopimuksesta, joka korvaa kaikki edelliset sopimukset, ja antaa sille nimi jonkin belgialaisen pikkukaupungin mukaan. Britannian oikeisto haluaisi neuvotella maalleen paremmat ehdot unionissa. Se on käytännössä mahdotonta. Jos kansanäänestyksen tulos on kielteinen, Britannian pitää erota EU:sta. Parempia ehtoja kuin nykyiset se ei saa. Siihen tarvittaisiin kaikkien muiden 24 jäsenmaan suostumus. Blair tietää, että EU:n ulkopuolella työväenpuolueen asema olisi heikko. Vaikka Blairin talouspolitiikka on ehdottoman markkinavetoinen, sosiaalisissa uudistuksissa eurooppalainen malli tukee vasemmiston perimmäisiä tavoitteita. Syvällä sisimmässään britti ajattelee, että Eurooppa on salaliitto Britannian kansallisia intressejä vastaan. EU antaa kaiken aikaa myös aihetta näille luuloille. Toissa viikolla Euroopan parlamentin Työllisyys- ja sosiaalikomitea päätti kahden kolmasosan enemmistöllä esittää, että Britannian työaikajärjestelmä muuttuisi laittomaksi vuoteen 2010 mennessä. Nykyisin Britannian työntekijöillä on oikeus itse sopia yli 48 viikkotunnin työajoista. Blairin hallituksen mielestä tällaiset joustot selittävät Britannian hyvän talouden, mutta monet toverit mannermaalla ovat eri mieltä. Brittilehdet ovat eteviä keksimään kummitusjuttuja ja kaupunkilegendoja EU:sta. Tarjonta vastaa kysyntään, sillä juuri sellaisia juttuja britit haluavat lukea. Kun suomalaisia on peloteltu kurkkudirektiivillä, briteille on totena väitetty, että EU määrittelee vain suorat banaanit kelvollisiksi. The Daily Mail uskotteli pari vuotta sitten, että kuningatar joutuu luopumaan lempikoiristaan, jotka eivät täytä EU-standardeja. The Daily Express kirjoitti jokin aika sitten, että Waterloon asema ja Trafalgar Square joudutaan nimeämään uudelleen, jottei ranskalaisille aiheuteta mielipahaa ennen kansanäänestystä. Lasse Lehtinen |
| < Prev | Next > |
|---|