Lasse Lehtinen - NETTOMAKSAJAT OVATKIN SAAMAPUOLELLA

NETTOMAKSAJAT OVATKIN SAAMAPUOLELLA

There is no translation available, please select a different language.
Monissa puheenvuoroissa ja lehtiartikkeleissa meille kaupataan mielikuvaa laajentuneesta Euroopasta, jossa vanhat jäsenmaat häviävät ja uudet voittavat. Maanosan talous esitellään nollasummapeliksi sekä tahattomasti että tarkoituksella.

Rahasta puhuminen onkin varmin tapa heittää soraa integraation rattaisiin. Sangen valistuneetkin kansalaiset kysyvät otsa kurtussa, miten ihmeessä Suomi on joutunut nettomaksajaksi? Kaikkienhan piti hyötyä eurooppalaisesta yhteistyöstä. Miksi Suomi maksaa enemmän kuin saa?

Kustannukset eivät hahmotu uutisissa, joissa miljoonat ja miljardit eurot irtoavat yhteyksistään. Mielikuvissa myös byrokratia kasvaa todellisuutta suuremmaksi. Summat EU:n budjetissa kuulostavat hirvittäviltä, mutta yksinkertaisen jakolaskun jälkeen ne asettuvat suhteisiinsa.

Vuotuiset maksumme EU:lle ovat hieman toista prosenttia bruttokansantuotteesta. Useimmat suomalaiset maksavat mukisematta 1,5 % tuloistaan joka vuosi kirkollisveroina.

Suomen vuotuinen nettomaksuosuus on 25 euroa vuodessa kansalaista kohden. Osuutemme saattaa lähivuosina kasvaa jopa niin, että maksuosuus on yli 80 euroa vuodessa. Silloinkin se olisi vasta sama kuin viidennes Suomen puolustusmenoista.

Tästä rahasta 3 % menee paljon puhutun Brysselin byrokratian ylläpitoon, tätä kirjoitettaessa vajaa euro vuodessa per suomalainen. Eurobyrokraatteja on edelleenkin vähemmän kuin Helsingin kaupungin palkkalistoilla on väkeä.

Mitä nettomaksaja sitten saa vastineeksi rahoilleen? Olemme jo saaneet vapauden liikkua jäsenalueella ilman esteitä sekä liikutella niin tavaroita kuin pääomia halumme mukaan. Suomalaisilla on yhteinen valuutta usean muun EU-maan kanssa.

Ilman yhteismarkkinoita Euroopan maat olisivat yhdessä ja erikseen köyhempiä kuin nyt. Työttömyys olisi suurempaa ja korot takavuosien tasoa.

Erityisen tärkeä on niin yksityisten kuin yritysten mahdollisuus harjoittaa ammattia ja liiketoimintaa koko alueella. Suomalaisesta tuotannosta yli puolet on myytävä ulkomaille. Jäsenmaksu on ymmärrettävä pääsylipuksi 450 miljoonan asukkaan yhteismarkkinoille. Hyöty on valtava.

Laajentumisen jälkeen vanhat rikkaat Euroopan maat vaurastuvat entisestään. Vaikka Viro on EU:n rahaliikenteessä nk. nettosaaja, sen talouden kasvusta hyötyy myös Suomi. Lemminkäinen vetää asvalttia Viroon, Neste rakentaa sinne huoltoasemia, suomalaiset kauppaketjut ja R-kioskit hallitsevat Tallinnan katukuvaa.

Kun Puola saa EU:lta tukea infrastruktuurinsa kehittämiseen, saksalaiset rakentajat tulevat tekemään tiet ja sillat. Ranskalaiset pelkäävät puolalaisen putkimiehen maahanmuuttoa, mutta eivät puhu mitään siitä, että ranskalainen liikejätti Carrefour on jo nyt Puolan johtava kauppaketju.

Vanhat jäsenmaat, nuo rikkaat nettomaksajat, hyötyvät siis uusien jäsenmaiden nopeasta kulutuskysynnän kasvusta. Niinpä Viro on ilmoittanut pyrkivänsä mahdollisimman nopeasti nettomaksajaksi.

Euroopan heikot johtajat riitelivät rahoitusneuvotteluissa kuin kairolaiset mattokauppiaat. Kansakuntien johtajat eivät ole uskaltaneet kertoa äänestäjilleen, että globalisaatiota ei voi poliittisin päätöksin vastustaa, mutta rohkeilla muutoksilla siihen voi sopeutua. Tony Blair on paras vertaistensa joukossa, hänellä on sentään näkemys.

Hän on valmis neuvottelemaan brittien kohtuuttomista maksuhelpotuksista, jos Ranska ja eräät muut jäsenmaat luopuvat ylisuurista maatalous- ja aluetuistaan. Blair ymmärtää, että joidenkin nykyisten työpaikkojen varjeleminen estää uusien syntymisen tulevaisuudessa.

Siirtymävaiheessa tuen tarve on uusissa jäsenmaissa tietenkin aivan eri luokkaa kuin vanhoissa jäsenmaissa. Edelliset olivat jopa valmiit luopumaan omista vaatimuksistaan, jotta sopu rahoitusneuvotteluissa olisi syntynyt, mutta rikkaat maat kieltäytyivät. Saavutetuista eduista ei haluta luopua. Suomalaisissa puheenvuoroissa on usein sama sävy.

Tilastokeskuksen mukaan Itä-Suomi täyttää EU-aluetuen ehdoista enää vain harvan asutuksen vaatimuksen. Uutinen on aiheuttanut lähes maansurun Itä-Suomessa. Eikö syrjäseutujen vaurastuminen olekaan hyvä asia? EU:n rahat poikisivat joka tapauksessa paremmin sijoitettuina tutkimukseen ja kehitykseen kuin auringonlaskun elinkeinoihin.

Kansanäänestyksissä purkautunut protesti selittyykin, paitsi rahasta puhumisella, myös hämmennyksellä ja vauhdilla, jossa kansalaiset eivät pysy mukana. Euroopassa on yritetty liian paljon liian nopeasti.

Sen sijaan, että tehtäisiin uutta, korjataan vanhaa. Lainsäädäntötyössä mennään aina vain pienempiin yksityiskohtiin ja uusille jäsenmaille halutaan saman tien pakottaa vanhojen maiden jäykät rakenteet.

Unionin perustajan Jean Monnet'n väitetään aikanaan sanoneen: "Välttäkää byrokratiaa. Neuvokaa, älkää määrätkö. Sääntöjä niin vähän kuin mahdollista."

Uusille maille on annettava aikaa sopeutua. Pian ne ovat nettomaksajia nekin.

            Lasse Lehtinen
            Euroopan parlamentin jäsen

< Prev		Next >