Julkaistu 2.7.2005

Italian pääministeri Silvio Berlusconi on kädestä pitäen opettanut suomalaisille aidon eurooppalaisuuden sisältöä.
 
Saapasmaan rasvaletti pystyy vamppaamaan vaikka Suomen presidentin, kunhan ei tarvitse syödä savuporoa kynttiläillallisilla.  Suurilla puheilla on Italiassa ennenkin päästy suurmiesten asemaan.
 
Ranskan vallankumouksen tunnukset vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat Jacques Chiracin ansiosta muuttuneet muotoon fraternité, brutalité, senilité.
 
Ranskan presidentti voi nähdä vain unta samoista kannatusluvuista kuin Suomen presidentti.  Chirac on itse aiheuttanut EU:n nykyisen kriisin, josta omat äänestäjät häntä rankaisivat.  Mies menee vaihtoon seuraavissa presidentinvaaleissa.
 
Haastaja on sisäministeri Nicolas Sarkozy, joka on liberaali ajatusmaailmaltaan, pyrkii parempiin suhteisiin Yhdysvaltojen kanssa ja on nuori ja dynaaminen.  "Johtaja, joka pelkää, ei ole enää johtaja", hän sanoi ja tarkoitti Chiracia.
 
Vaikka Gerhard Schröder on edelleen Saksan liittokansleri, hänestä puhutaan jo menneessä aikamuodossa.  Hän on kävelevä poliittinen ruumis tai amerikkalaisen sanonnan mukaan vähintäänkin "rampa ankka".
 
Schröder on viime kuukaudet epätoivoisesti yrittänyt haistella suotuisia tuulia, mutta hänen työväentalonenänsä on ollut pahasti tukossa. Hänen uudistuspolitiikkansa on rohkeuden puutteessa jäänyt puolitiehen ja aiheuttanut ärtymystä mutta ei tulosta.  Saksan talous, päinvastoin kuin Britannian, on pahasti kuralla.  Työttömyys on 12 prosenttia.
 
Vuonna 2003 käynnistetty työllisyys- ja sosiaaliuudistus vesitettiin heti kun ammattiliitot ärähtivät.  Jokaisen uudistajan pitää jo suunnitelmaa tehdessään ymmärtää, että etujärjestöt puolustavat aina saavutettuja etuja, senhän kuulee jo nimestä.
 
Myös Schröder on näyttänyt keskisormea George W. Bushille ja kaulaillut Vladimir Putinia.  Suhteet Atlantin toiselle puolelle ovatkin huonot, mutta ei Venäjästäkään näytä olevan Saksan talouden veturiksi.
 
Saksa valmistautuu vallanvaihtoon syksyn vaaleissa.  Itä-Saksassa syntynyt kristillisdemokraatti Angela Merkel voittaa vaalit samalla talousohjelmalla kuin Tony Blair Britanniassa.
 
Rautarouva Merkel tekee sen mikä Schröderiltä jäi puolitiehen, mutta pisteet menevät nyt oikeistolle.  Merkel saattaa olla liberaali talouspolitiikassa, mutta turkkilaisten ja muiden siirtolaisten kohdalla hän on oikeistolaisten äänestäjiensä pyynnöstä tyly.
 
Sen minkä Saksa taloudessa ehkä etenee, se ottaa suvaitsevaisuudessa takapakkia.  Vaikea on myös kuvitella, että Merkel Blairin tapaan kannattaisi Euroopan maatalouden rivakkaa alasajoa.  Baijerin punaniskaviljelijät näet muodostavat oikeiston ydinjoukon.
 
Suurista EU:n jäsenmaista Britannia on työväenpuolueen valtakaudella kohentunut kaikilla tärkeillä aloilla.  Terveydenhuoltoon, koulutukseen ja sosiaalipolitiikkaan satsataan enemmän kuin milloinkaan, koska talouskasvu sen sallii.  Julkisten palvelujen laatu ja hyväksyttävyys äänestäjien silmissä on parantunut. 
 
New Labour on tehnyt minkä lupasi.  Vaikka vaalivoitto oli niukka, se oli ansaittu.  Blairilla on ollut uskallusta ojentaa tarvittaessa myös omiaan ja sellainen herättää luottamusta.
 
Blairin henkilökohtaiset vastoinkäymiset ovat ulkopolitiikasta johtuvia.  Hampaat irvessä Blair puolusti Bushin Irakin politiikkaa, sillä Britannia on edelleen enemmän riippuvainen taloussuhteista Yhdysvaltojen kuin EU:n kanssa.
 
Blair sanoi toissa viikolla Euroopan parlamentissa, että taloudestaan huolehtiva Eurooppa ja sosiaalinen Eurooppa eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.  Britannian puheenjohtajakauden ohjelma onkin jättänyt sanaradikalismin vähemmälle ja keskittynyt talousasioihin.  Yhdessä Irlannin, Hollannin, Itävallan, Luxemburgin ja Suomen kanssa on laadittu lista toimenpiteistä, joilla on tarkoitus luoda uusia työpaikkoja yksinkertaistamalla sääntelyä.
 
The Timesin luonnehdinnan mukaan Chirac on kuin Napoleon ja Schröder hänen sokea aseenkantajansa.  Blair on Wellington.
 
Berlusconia voisi verrata Mussoliniin, jos tämä saisi Italian junat kulkemaan aikataulussa.
 
                                                                                     Lasse Lehtinen