Julkaistu 1.10.2005

Parlamentti on säätänyt aina vain pienemmistä yksityiskohdista ja pyrkinyt harmonisoimaan sellaistakin, joka pitäisi jättää kansakuntien ja kansalaisten omaan harkintaan.

Kaikki viisaus kaikista asioista ei taatusti asusta Brysselissä.

Toisinaan koko EU joutuu tahallisen kiusanteon kohteeksi vain siksi, että hyvää tarkoittavat mepit haluavat kerralla korjata jollakin elämänalueella kaikki ongelmat.  Näin kävi hiljattain nk. auringonvalodirektiivin kohdalla.

Mitä syvemmälle yksityiskohtiin mentiin, sitä enemmän iltapäivälehdet eri jäsenmaissa ilakoivat EU:n kustannuksella.  Syntyi uusia tarinoita tulossa olevista hassuista direktiiveistä, jotka määräävät työnantajan maksamaan ulkotyöläisten aurinkorasvat tai kieltävät terassitarjoilijoilta liian paljastavat t-paidat.

Tässä mielentilassa parlamentin enemmistö päätti, että jokainen jäsenmaa päättäköön itse suhteestaan auringonvaloon.  Mukana meni aivan järkevääkin työsuojelulainsäädäntöä, kuten ryhmätoverini Riitta Myller huomautti.

Jotta sanoista päästään tekoihin, komissio aikoo antaa parlamentin puntaroitavaksi vähemmän, mutta laadullisesti parempia esityksiä.  Kymmenet jo valmisteilla olevat lakihankkeet hyllytetään sillä perusteella, että ne ovat komission mielestä joko tarpeettomia tai toteutettuina tarpeettomia.

Aiemmin tänä vuonna tietokonenörtit kävivät maanosan laajuiseen hyökkäykseen nk. ohjelmistopatentteja vastaan.  Useimmat mepit, minä mukaan lukien, eivät ymmärtäneet monimutkaisen esityksen kaikkia yksityiskohtia.  Nörttien sähköpostiviesteistä sai kuitenkin käsityksen, että esitys oli itse perkeleestä ja maailmanloppu seuraisi, jos se hyväksyttäisiin.

Lopulta koko laki päätettiin jättää säätämättä.  Microsoftille, Nokialle ja muille alan suuryrityksille nykyinen villi tilanne on edullisempi kuin tulkinnanvarainen ja sekava säädös.  Nörtit kävelivät omaan ansaansa.

Tässä mielentilassa komissio aikoo tästä eteenpäin antaa esityksiä, joilla on tässä ajassa kysyntää ja jotka ovat toteuttamiskelpoisia.  Lillukanvarsia pyritään välttämään.  Esimerkkeinä Barroso mainitsee ilmaliikenteen turvallisuuden ja taistelun rikollisuutta ja terrorismia vastaan.

Demokratia on järjestelmä, joka parhaimmillaan puristaa erilaisista mielipiteistä siedettävän päätöksen, jolla on enemmistön kannatus.  Kasvavasta EU-vastaisuudesta päätellen eurooppalainen päätöksenteko ei ole pystynyt markkinoimaan hyviä pyrkimyksiään maanosan kansalaisten enemmistölle.

Kaikissa kansallisissa parlamenteissa, jokaisessa kunnanvaltuustossa Suomessakin on väkeä sekä oikealla että vasemmalla, joka ei pidä kompromisseista.  Nämä ääri-ihmiset ovat myös äänekkäimpiä.  He saavat usein julkisuutta, sillä lehdistö elää ristiriidoista.  Tämä pätee myös Euroopan parlamenttiin.  Pienten painostusryhmien kellokkaat saavat helposti aikaan sellaisia muutos- ja lisäysehdotuksia direktiiviesityksiin, että kohtuus ja käytännön elämä unohtuvat.

Neuvottelut tällaisten poliitikkojen kanssa johtavat yleensä nk. Jämsénin kompromisseihin.  Maalaisliiton kansanedustaja Artturi Jämsén Pihtiputaalta ehdotti aikanaan tiukoissa tilanteissa: "Tehhää kompromissi, tehhää niinku minä ehotin."

EU:n seuraava suuri kädenvääntö on REACHiksi kutsuttu kemikaaliasetus.  Se on kunnianhimoinen yritys varmistaa kemikaalien käyttö turvalliseksi jokapäiväisessä elämässä.  Lainsäädännön kohteena on noin 30 000 ainetta.

Asetus edellyttää, että kemikaalien valmistajat ja maahantuojat rekisteröivät kaikki aineet, joita valmistetaan tai tuodaan EU-alueelle ainakin tonni vuodessa.  Kaikki aineet on testattava.

Ihanteellisessa maailmassa kaikki noudattaisivat sääntöjä ja kolmenkymmenen vuoden aikana säästettäisiin 50 miljardia euroa terveysmenoissa ja 4 500 ihmishenkeä.

Raadollisessa maailmassa jotkut noudattaisivat sääntöjä, toiset eivät.  Isoissa yrityksissä järjestelmä toimisi, pienemmillä ei olisi varaa testauksiin.  Eurooppalaisen kemianteollisuuden kilpailukyky laskisi ja työpaikat vähenisivät.

Tiukan linjan maista tuotantoa siirrettäisiin muualle ja tilalle tuotaisiin väljemmin säädöksin valmistettuja tuotteita.

Juri näissä tilanteissa lainsäätäjät tasapainoilevat toimivan kohtuuden ja äärimmäisen hyvän välillä.