Lasse Lehtinen - LOBBARI ON YSTÄVÄ

LOBBARI ON YSTÄVÄ

There is no translation available, please select a different language.

julkaistu 15.10.

Lobbauksella on Suomessa turhan huono kaiku. Ehkä siksi, että sana tuli Suomen kieleen vasta parikymmentä vuotta sitten lainana anglosaksisesta käsitemaailmasta.

Lobbaus ilmiönä on yhtä vanha kuin ihmisyhteisö. Jokainen meistä yrittää vakuuttaa ympäristönsä omien pyrkimystensä ja vaikutteidensa erinomaisuudesta - hyödyn toivossa.

Parisuhteessakin puolisot pyrkivät edistämään omaa asiaansa. Työsuhteessa oman uran edistäminen vaatii lobbausta. Lapsi lobbaa vanhemmiltaan taskurahaa. Puolueet puhuvat puolelleen äänestäjiä.

Sana "lobbaus" syntyi Yhdysvalloissa 1920-luvulla, kun Valkoinen talo joutui remonttiin. Tärpätinhajuun kyllästynyt presidentti Calvin Coolidge muutti vastapäiseen hotelli Villiardiin Washington DC:ssä.

Washingtonin liikemiehet alkoivat parveilla hotellin aulassa - lobbyssa - aamiaisaikaan. Vuorollaan he pääsivät selittämään asioitaan kahvia ryystävälle presidentille. Sillä murheellisella seurauksella, että Coolidgen talouspolitiikka johti vuoden 1929 suureen pörssiromahdukseen.

Washington DC on edelleen maailman lobbareiden pesäpaikka. Enemmistö maailman juristeista asuu Yhdysvalloissa. Enemmistö Yhdysvaltojen juristeista asuu Washingtonissa, sillä lainvalmistelu on nimenomaan juristien työtä.

Yhdysvalloissa lobbareiden liikkeitä ja toimintatapoja pyritään valvomaan ja säätelemään. Brysselissä mietitään nyt, pitäisikö Euroopassakin siirtyä rekisteröintimenettelyyn. Toisaalta EU on ylpeillyt avoimuudellaan ja pyrkinyt karsimaan esteitä kanssakäymiseltä.

Tilastojen mukaan yhtä meppiä lähestytään keskimäärin sata kertaa vuodessa sähköpostilla, puhelinsoitoilla, kirjeillä tai henkilökohtaisin käynnein.

Komission arvion mukaan EU:n toimielinten ympärillä pyörii noin 15 000 lobbaria. Kahdellasadalla suuryrityksellä on konttori Brysselissä ja viidelläsadalla jonkinlainen edustusto. Nokian entinen viestintäjohtaja Lauri Kivinen pitää nyt konttoria Brysselissä.

Erilaisia yhden asian liikkeitä ja painostusjärjestöjä on myös satoja. EU rahoittaa itse monia etujärjestöjä, joiden kutsumuksena on vaikuttaa eurooppalaiseen lainsäädäntöön. Euroopan ympäristövirasto sai vuonna 2003 avustusta n. 800 000 euroa.

"Komissio maksaa lobbareille, jotta ne lobbaisivat meitä", komissaari Siim Kallas kiteyttää.

Vapaat kansalaisjärjestöt katsovat usein toimivansa "puhtain asein puhtaan asian puolesta". Sitä komissaari Kallas ei oikein sulata. Hän haluaisi enemmän läpinäkyvyyttä niidenkin osalta. Kuka rahoittaa ketä ja miksi?

Greenpeace ja vastaavat ovat monikansallisia liikeyrityksiä, joiden myyntituotteita ovat lupaukset paremmasta maailmasta. Se ei estä niiden johtoa elämästä hyvin jo tässä maailmassa.

Maksetaanko painostusjärjestöille suojelurahaa, jotta ne jättäisivät jotkut tahot rauhaan? Saako hyvän asian puolesta käyttää mitä tahansa lobbauskeinoja? Kenelle esimerkiksi Euroopan metsien luokituksesta kerättävät rahat lopulta menevät?

Itse huomaan kuuntelevani aina herkemmällä korvalla asiantuntijoita kuin agitaattoreita. Tähtitieteilijä on mielestäni tarkempi kuin horoskoopin laatija, insinööri tekee paremmat lujuuslaskelmat kuin sosiologi.

Ennen internetin läpimurtoa lobbarin tärkein tehtävä oli hankkia virkamiehiltä päämiehelleen valmisteluvaiheen papereita. Tietoa saa nykyään helpommin ja valmistelu on läpinäkyvää. Nyt on osattava vaikuttaa.

Hyvä lobbari on päättäjän paras ystävä, niin Suomen eduskunnassa kuin Brysselissäkin.

Huono lobbari tulee kohteensa luo huonosti valmistautuneena, puhuu pahaa vastapuolesta ja vetoaa mieluummin tunteeseen kuin järkeen.

Hyvä lobbari osaa asiansa, ei harhauta, ei liioittele ja on perehtynyt myös vastapuolen perusteluihin.

Hyvä lobbari tekee puolet päättäjän työstä. Hyvä päättäjä puolestaan kuuntelee mahdollisimman monia lobbareita ennen kuin muodostaa lopullisen mielipiteensä

Lobbaukseen kuuluvat kaikki inhimilliseen elämän piirteet. Paheksumme lääkäreitä, jotka matkustavat lääketehtaan laskuun alan seminaareihin maailman ääriin. Tietenkin he määräävät herkästi potilaalle sen tehtaan lääkkeitä, joka matkat kustantaa.

Mutta tohtori, joka ei koskaan käy missään, tyhmentyy kotinurkissa ja vieraantuu alan uusimmasta kehityksestä. Sekään ei ole potilaan etu.

Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtasen käynnit Savonlinnan oopperajuhlilla ovat osa hänen työtään. Tuossa asemassa kutsuja tulee enemmän kuin ehtii ottaa vastaan.

Yhteisten asioiden hoito ei suju ilman ihmissuhteita. Niitä taas on myöhäistä luoda silloin kun niitä jo tarvitaan.

Sekin on loukkaavaa, jos kieltäytyy kaikista kutsuista. Lobbauksen ja lahjonnan raja Suomessa ei kirkastu ehkä siksi, että oikea korruptio on meillä niin olematonta.

Ystäväni Aarno Laitinen on osuvasti todennut, että kutsu harvoin kääntää poliitikon pään, mutta toimittajan jättäminen kutsumatta voi olla kohtalokasta.

Lasse Lehtinen

< Prev		Next >