Komissio katsoo, että Suomi ei ole onnistunut suojelemaan uhanalaista sutta luontodirektiivin edellyttämällä tavalla. Se vaatii Suomea käyttämään nk. "tehokkaita vaihtoehtoja", mm. kemikaaleja tai sähköaitoja, jotta sudet eivät pääsisi liian lähelle ihmisasutusta. Samaten se neuvoo, että karja ja koirat, joiden kimppuun susi usein hyökkää, pidettäisiin sisällä.

Harvaanasutussa ja talvella lumisessa Suomessa komission vaihtoehdot eivät yksinkertaisesti riitä, ja ne olisivat etenkin Itä- ja Pohjoissuomen elinkeinoille haitallisia.

Vaatimalla Suomea tilille susikaadoista, komissio sitä paitsi arvioi virheellisesti asiaa, jota parhaiten arvioidaan kansallisesti.

Euroopan harvaan asutuimman maan omat viranomaiset, maa- ja metsätalousministeriö ja riistanhoitopiirit ovat paremmin informoituja ja kykeneväisempiä valvomaan susien tilannetta kuin Euroopan komissio. Suomessa on koettu hyväksi ehkäistä hallitusti ihmisen ja luonnon välisen yhteiselon liittyviä ongelmia etukäteen.

Susien aiheuttama uhka turvalliselle asumiselle ja elinkeinojen harjoittamiselle vetoavat voimakkaasti kansalaisten tunteisiin. Esimerkiksi Kuhmoisten kunnassa eteläisessä Suomessa viranomaiset joutuvat järjestämään lapsille kyydityksiä kouluun, koska lapset ja vanhemmat ovat huolestuneita susiuhasta.

Pelot ovat paikoin niin voimakkaita, että ne vaikuttavat Suomessa tärkeisiin jokamiehen oikeuksien hyödyntämiseen. Joillain alueilla ihmiset eivät uskalla enää liikkua luonnossa vaikkapa marjastamassa tai sienestämässä. Metsästys koiran kanssa on suden asuttamilla seudulla aina riski. Kohtuuttomaksi koettu säännös on aina omiaan lisäämään kapinahenkeä, tässä tapauksessa salametsästystä.

Onko komissio tietoinen, että vaikka susi on Suomessa edelleen määritelty uhanalaiseksi eläimeksi, niin Suomen susikanta on tosiasiassa vuosien varrella kasvanut? Riista- ja kalatutkimuslaitoksen mukaan Suomessa on kuluneen kesän jälkeen noin 190-210 sutta, kun niitä oli Suomen liittyessä Euroopan Unioniin noin 80. Samaten susi on levinnyt käytännössä koko maahan, rannikkoa ja Varsinais-Suomea myöten.

Ymmärtääkö komissio, että Suomen kaltaisessa harvaan asutussa ja metsäisessä maassa koko susikysymys on paljon monimutkaisempi kuin mitä komission kanne antaa ymmärtää?