Tätäkin komission esitystä on perusteltu Lissabonin strategialla. Mutta Lissabonin strategia tarkoittaa myös, että turhaa ja tehotonta lainsäädäntöä karsitaan eikä byrokratiaa lisätä.

Komissio perustelee direktiiviesitystä kilpailun lisäämisellä. Eurooppalaiset satamapalvelut ovat jo nykyisin erittäin kilpailukykyisiä, niin laadultaan kuin kustannuksiltaan.

Tässä ei näytä myöskään olevan kysymys aidosta ristiriidasta työn ja pääoman välillä, sillä sekä satamien omistajat, käyttäjät että työntekijät eri Euroopan maissa pitävät direktiiviehdotusta haitallisena, eivät hyödyllisenä. Kilpailu kilpailun vuoksi halutaan hylätä ja keskittyä laatuun ja turvallisuuteen.

Myös Suomessa direktiiviä vastustavat niin ammattiliitot kuin työnantajat ja mielestäni täysin syystä. Tämä direktiivi ei nimittäin lisää kilpailua, vaan päinvastoin saattaa jopa haitata sitä. Esimerkiksi pakollisten toimilupien järjestelmä vain kasvattaa byrokratiaa.

ILO:n yleissopimus takaa rekisteröidyille ammattitaitoisille satamatyöntekijöille etusijan satamatyöhön ja tämä on Suomessa vahvistettu työehtosopimuksella.

Kyseessä on ennen kaikkea turvallisuus. Raskaiden ja arvokkaiden konttien lastaaminen ja purkaminen kuuluu ammattitaitoisille satamatyöntekijöille, jotka ovat saaneet koulutuksen tähän vaativaan ja vaaralliseen työhön. Olisiko se merimiesten työsuojelua, jos he joutuisivat raskaan työpäivän jälkeen hoitamaan vielä lastinkäsittelyn vieraassa satamassa?

Työntekijät eivät vastusta kilpailua, mutta se ei saa tapahtua työehtojen ja turvallisuuden kustannuksella.