Toimivia ydinvoimaloita maailmassa on nelisensataa ja uusia rakenteilla kolmisenkymmentä.  Joka kolmas lamppu Euroopassa toimii ydinsähköllä, samoin Suomessa.  EU:n alueella on 149 toimivaa laitosta, Ranskassa peräti 59.  Euroopassa ennustetaan ydinvoimalle uutta tulemista.

Yhdysvalloissa ei ole kolmeenkymmeneen vuoteen suunniteltu uusia ydinvoimaloita.  Viidennes maan energiatarpeesta hoidetaan vanhenevien laitosten turvin.  Mielet ovat kuitenkin muuttumassa. 

Erityistä huomiota on herättänyt eräiden ympäristöjärjestöjen täyskäännös.  Ne ovat ilmoittaneet, että ydinvoimaan liittyvistä ongelmista huolimatta sen vaihtoehdot ovat vielä vaarallisempia.  Samaan aikaan Yhdysvalloissa on käynnistetty useita uusia rakennushankkeita.

Ydinvoiman puolestapuhujat ovat usein alalla toimivia korkeasti koulutettuja luonnontieteilijöitä.  Heidän mielipiteensä kuitenkin usein kyseenalaistetaan juuri siksi - he puhuvat muka omassa asiassaan. 

Tavallisesti ihminen luottaa esimerkiksi terveyttä koskevissa asioissa enemmän lääkärin sanaan kuin kadunmieheen.  Ydinvoimasta puhuminen sen sijaan luiskahtaa helposti henkimaailman puolelle, missä fysiikan laitkaan eivät päde.

Britannian hallitus on ilmoittanut, ettei se näe mitään muuta toimivaa keinoa taistella ilmaston muutosta vastaan kuin ydinvoiman käytön lisäämisen.  Hallituksen tieteellinen neuvonantaja ja Cambridgen yliopiston kemian professori David King sanoo Britannian tarvitsevan yhden uuden sukupolven ydinvoimaloita muita puhtaita energiaratkaisuja odotellessa.

Viidennes Britannian energiasta tuotetaan nyt ydinvoimalla, loput päästökuormaa lisäävillä kaasulla ja hiilellä.  Tällä yhtälöllä maa ei selviä kansainvälisistä ympäristötavoitteista.

Ympäristöliikkeen käännynnäisistä kuuluisin on Gaia-teorian luoja ja ympäristöguru James Lovelock, jonka mielestä "ydinvoima on ainoa vihreä vaihtoehto".  Kioton sopimusta hän pitää "kosmeettisena" yrityksenä peittää poliitikkojen hätäännys.

Poliitikkojen hätäännys taas johtuu siitä, että vapaissa demokratioissa äärivihreät ovat omalla propagandallaan saaneet otteen äänestäjistä.  Räikein esimerkki on Ruotsi, jonka kansa päätti vuonna 1980 luopua ydinvoimasta. 

Sen jälkeen Ruotsin ydinvoimakapasiteetti on kolminkertaistettu, mutta poliitikot joutuvat puhumaan valitsijoilleen aivan päinvastaista, jotta kansakunnan talous pysyisi äänestäjien edellyttämässä kunnossa.  Ruotsi ostaa Suomeltakin ydinvoimalla tuotettua sähköä.

"Ydinvoiman vastustus pohjaa irrationaaliseen pelkoon, jota Hollywood-tyylinen mielikuvitusmaailma, vihreät painostusjärjestöt ja tiedotusvälineet ruokkivat", Lovelock sanoo (The Independent, 24.05.04).

Suomi on toiminut toisin kuin Ruotsi.  Suomessa haettiin eduskunnan enemmistön tuki viidennelle ydinvoimalalle.  Kun se vuonna 2009 valmistuu, se on sillä hetkellä alan uusinta ja turvallisinta teknologiaa. 

Yli kolmenkymmenen vuoden ajan Suomessa on huolellisesti hoidettu ja hyödynnetty Loviisan ja Olkiluodon neljää reaktoria.

Kannattaa panna merkille, että Suomen päätöstä tuettiin sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöissä ja myös maataloustuottajien parissa.  Suomi ei tällä kertaa jäänyt vihreän liikkeen panttivangiksi. 

Päätöksen jälkeen meillä on ollut jatkuva virta asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä tutkimassa Suomen tietä ulos ääriliikkeiden ansasta.

Ydinvoima ei päästä ympäristöön pienhiukkasia, jotka WHO:n mukaan aiheuttavat Euroopassa vuosittain 300 000 ennenaikaista kuolemaa.  Kun se korvaa hiilellä, öljyllä ja maakaasulla toimivia voimaloita, Euroopan ilma on puhtaampaa ja ihmishenkiä säästyy.

Kotimaiset biopolttoaineet, puu ja turve, tai vaikkapa Venäjältä tuotava maakaasu, eivät ole päästöttömiä nekään.

Vaikka energiaa käytetään koko ajan tehokkaammin ja uusia säästökohteita keksitään, sähkön kulutus kasvaa jatkuvasti.  Jos sähkö tuotetaan muulla kuin tuulella, vedellä tai ydinvoimalla, myös päästöt lisääntyvät.

On epärealistista kuvitella, että eurooppalaisen elintavan vaatima lisäenergia voitaisiin milloinkaan tuottaa tuulella tai patoamalla lisää jokia.  Ainoa kestävä ulospääsy ahdingosta on ydinvoiman lisärakentaminen.

Koko länsimaailma on toisaalta helpottunut kiinalaisten päätöksestä keskeyttää vesi ja lämpövoimalahankkeita ympäristösyistä ja ryhtyä suunnittelemaan ja rakentamaan uusia ydinvoimaloita.

Fossiiliset polttoaineet, kuten öljy ja kaasu, sijaitsevat useimmiten alueilla, joissa demokratia ei viihdy.  Eurooppa joutuu sietämään Venäjältä huonoakin käytöstä vain siksi, että olemme liiaksi riippuvaisia heidän energiastaan.

Aasian talouskasvua vauhdittaa osaltaan myös maanosan poliittinen "kehittymättömyys".  Äärivihreiden liike ei ole edistyksen esteenä, joten Intia, Japani, Etelä-Korea ja Kiina voivat rakentaa uutta ydinvoimaa ilman keinotekoista viivytystä.

Irakin joukkotuhoaseita turhaan etsinyt Hans Blix onnitteli suomalaisia viime keväänä (AL 8.4.05) järkevästä päätöksestä.  "Minä pelkään eniten maailmanlaajuista ilmaston lämpenemistä.  Ja tässä asiassa ydinvoima on erittäin tärkeä askel, paljon tärkeämpi kuin tuulivoima tai aurinkoenergia.  Olen vakuuttunut, että Euroopan ja USA:n on palattava ydinvoimaan", Blix sanoi.

Samaa mieltä on Teknillisen korkeakoulun emeritusprofessori Heikki Niini Kanava-lehdessä (7/2005): "Ainakin luontoihmisten tulisi tukea ydinvoiman tuotantoa siitä yksinkertaisesta syystä, että yhteiskunnan tarvitseman lisäenergian tuottamiseen eivät äkkiseltään riitä uudistuvat energiavarat eivätkä säästötoimet."

Kioton sopimuksen täyttäminen edellyttää nopeasti lisää päästötöntä energiaa.  Euroopan maat ovat sopimukseen sitoutuneet.  Tarvitaan vain poliittisia päätöksiä eri maissa, jotta rakennustyöt käynnistyvät.  Saksan uusi hallitus, jossa vihreät eivät ole mukana, saattaa näyttää suurille maille esimerkkiä.

                                                                                              Lasse Lehtinen