Yhdysvaltoja on kuvattu isoksi partiopojaksi, joka taluttaa vanhan tädin kadun yli vaikka vastoin tämän tahtoa.  Sitä on myös verrattu suureen ystävälliseen koiraan, joka kulkiessaan huiskii hännällään posliiniesineet pirstaleiksi.

Viime aikoina se on entistä useammin alkanut muistuttaa Arnold Schwartzeneggerin näyttelemää Terminaattoria, joka ei kaihda keinoja, kun pahiksille pitää antaa kylmää kyytiä.

George W. Bush sanoi vuonna 2000, että "muut kansakunnat asettuvat kannallemme, jos olemme yhtä aikaa lujia mutta nöyriä."  Hän lisäsi vielä, että ylimielinen Yhdysvallat vain karkottaisi ystävät.

Bush on sen jälkeen liittynyt siihen pitkään jonoon valtionpäämiehiä, jotka elävät eri tavalla kuin opettavat.  Sen seurauksena Amerikan-vastaisuus lisääntyy vauhdilla joka puolella maapalloa.

Tämän päivän Yhdysvaltoja ei tietenkään voi selittää ilman vuoden 2001 syyskuun 11. päivän vaikutusta.  Kolmentuhannen ihmisen kuolema Aasiassa ei ylitä edes uutiskynnystä Yhdysvalloissa, mutta hyökkäys omalle maalle on eri asia.

Isku, jota voitiin reaaliajassa seurata televisiosta, jäi lähtemättömästi kansakunnan kollektiiviseen muistiin, samaan sarjaan Alamon taistelun ja Pearl Harborin hyökkäyksen kanssa.

Kuka tahansa presidentti olisi vastannut kovilla otteilla, sillä kansakunnan kunnia vaati hyvitystä.  Hyökkäyksestä Irakiin tuli kuitenkin Bushille pakkomielle, joka on johtanut hänet alati syveneviin ongelmiin.

Yhdysvallat on eurooppalainen luomus.  Täältä muutettiin valtameren taakse uskonvainoja ja muuta ahdasmielisyyttä pakoon paremman elämän toivossa.  "Vapaat miehet" valtasivat maanosan alkuasukkailta, tarpeen vaatiessa vaikka väkivalloin.

Vapaiden miesten jälkeläiset ovat tänään sitä mieltä, että heidän sääntönsä ovat paremmat kuin vanhakantaisten eurooppalaisten, joista epäilyttävän monet ovat joko kommunisteja tai ainakin niiden myötäjuoksijoita.

Bushin hallinto on omaksunut "globaalin hegemonian" opin, jonka mukaan paha on löydettävä ja nitistettävä ennen kuin se ehtii Yhdysvaltojen maaperälle.

Samassa hengessä Ronald Reagan säikäytti aikanaan eurooppalaiset puhumalla "rajoitetusta ydinsodasta", joka voitaisiin käydä vaikkapa Euroopassa, jotta isompi maailmanpalo vältettäisiin.

Ennalta ehkäisevä hyökkäysstrategia pelottaa syystäkin eurooppalaisia.  Nöyryys on ollut kaukana amerikkalaisten puheista, kun he ovat luokitelleet kansakunnat sen mukaan, ovatko ne Yhdysvaltojen puolella ehdoitta vai niitä vastaan - vihollisen puolella.

Yhdysvallat on edelleenkin ylivoimainen sotilasmahti maailmassa, mutta juuri tällä hetkellä sillä on vähän puolustajia maailman demokratioiden parissa.  Sen sijaan se näyttää itse hyväksyvän myös roistovaltiot ja niiden johtajat tilanteen mukaan.

Yhdysvallat väitti Saddam Husseinin valmistelevan ydiniskua länsimaiden niskaan.  Siitä ei löytynyt todisteita.  Enemmän raskauttavaa on löytynyt esimerkiksi Yhdysvaltojen tavoista kohdella vankejaan.

Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi ensivisiitillään Washingtonissa, että Guantanamon tapaiset leirit eivät sovi demokraattiseen maailmanmenoon.  Bush kuunteli kohteliaasti.

Sveitsiläislehti kirjoitti, että CIA:n salaisia vankiloita on ainakin Romaniassa, Ukrainassa, Bulgariassa, Kosovossa ja Makedoniassa.  EU:n parlamentti tutkituttaa väitteet CIA-lennoista ja vankiloista ja sen jälkeen ehdottaa toimia jäsenvaltoja tai jäseneksi pyrkiviä vastaan.

Miten Yhdysvaltojen sitten tulisi toimia Irakissa? 

Monien amerikkalaistenkin asiantuntijoiden mukaan Bushin seuraajalla on vain yksi tie kuljettavanaan: Irakin nykyisen hallinnon aseistaminen hampaisiin saakka todennäköisen sisällissodan varalta ja sen jälkeen perääntyminen.  Kapinalliset ovat jo alkaneet taistella keskenään.

Perinteisesti Yhdysvallat on hoitanut omia intressejään liittolaisten kautta.  Se on kahdesti tullut maailmansodissa Euroopan demokratioiden avuksi diktatuureja vastaan.

Tämä hyvä suhde on murentumassa, kun Bushin hallinto on valinnut Terminaattorin menettelytavat.  Silti ei ole epäilystäkään, etteikö Eurooppa edelleen tarvitsisi Yhdysvaltoja, sekä oman turvallisuutensa vuoksi että järjestyksenpitoon maapallolla.

Elokuvateatterin hämärässä me kaikki olemme hyvän puolesta pahaa vastaan ja huojentuneita, kun pahikset kylmenevät läjiin ja Iso-Arska sanoo: "I'll be back!"