(julkaistu 25.3.05) ILTA-SANOMAT +

Ihmiset voi jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka löytävät murroksesta mahdollisuuksia ja niihin, jotka näkevät muutoksissa pelkkiä uhkia.
 
Yksille sama lasi on puoliksi täysi, toisille puoliksi tyhjä.
 
Sama näyttää pätevän kansakuntiin.
            * * *
Eurooppalaisen politiikan biokäyrä on juuri nyt alamaissa.  Talous on monessa vanhassa jäsenmaassa kuralla eikä tulevaan tähtäävistä toimista päästä yksimielisyyteen.
 
Suuret eurooppalaiset hankkeet uhkaavat kaatua parin suuren maan sisäpolitiikkaan.  Valovoimaisinkin poliitikko muuttuu änkyräksi, kun oma asema on vaarassa.  "Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en tiedä, miten sen jälkeen voitetaan vaalit", Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker tokaisi äskettäin.
 
Ranskan konservatiivinen presidentti Jacques Chirac ja Saksan sosialidemokraattinen kansleri Gerhard Schröder ovat yllättäen löytäneet toisensa.  Molemmat ovat omista syistään heränneet vastustamaan nk. palveludirektiiviä, joka on Euroopan parlamentin käsittelyssä.  Itse asiassa
he puolustavat omien maidensa vanhanaikaisia yrityksiä ja niiden työmarkkinoiden jäykkiä rakenteita.
            * * *
Lissabonissa sovittiin viisi vuotta sitten, että Eurooppa ohittaa Yhdysvallat kilpailukyvyssä ja hyvinvoinnissa vuoteen 2010 mennessä.
 
Nikita Hrushtshov uhosi samaa Richard Nixonille 1960-luvun alussa.  Euroopalle uhkaa käydä kuin Neuvostoliitolle - Yhdysvaltojen etumatka vain kasvaa.
 
Eurooppalaiset eivät tietenkään halua aasialaisia palkkoja eivätkä hyväksy amerikkalaista sosiaaliturvaa.  Niinpä halpatyö karkaa Aasiaan ja terveet ja rikkaat oppineet lähtevät Yhdysvaltojen yliopistoihin hyödyttämään sikäläistä tiedettä, tutkimusta ja talouskasvua.
            * * *
EU:n komissio haluaa vapauttaa palvelujen kaupan erilaisista byrokraattisista esteistä koko jäsenalueella.  Kenen tahansa, leipureista apteekkareihin ja asianajajiin, pitäisi voida ryhtyä yrittäjiksi missä tahansa EU:n alueella.   Talous kohenisi, kun työ ja sen tekijät kohtaisivat.
 
Tavarat, rahat ja ihmiset saavat jo liikkua vapaasti, mutta esimerkiksi muurareiden ammattikunta on Saksassa suljettu, suomalaisilla ammattimiehillä ei ole niille markkinoille asiaa.
 
Puolalainen leipomoyrittäjä Andrzej Wojciechowski on viime vapusta lähtien yrittänyt avata leipomoa Berliinissä, 160 kilometriä rajantakaisesta kotikaupungistaan.  Saksalaisten leipureiden kilta ja paikalliset viranomaiset ovat toistaiseksi kaataneet kaikki yritykset.
            * * *
Terveydenhuolto ja sosiaaliset palvelut ovat erityisen herkkä alue.  Toisesta maasta ja kulttuurista tulevia lääkäreitä ja hoitajia vierastetaan.  Tässä kohtaa komissio perääntyy suosiolla: terveyspalvelut rajataan direktiivin ulkopuolelle.
 
Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso haluaa kuitenkin pelastaa pääperiaatteen.  Jos palvelujen kaupan esteitä ei pureta, maanosalla ei ole muita vauhtia antavia tekijöitä kuin uusien jäsenmaiden talouskasvu.
 
Barroson mielestä vanhat jäsenmaat ovat perin itsekkäitä, kun jarruttelevat uusien jäsenmaiden pääsyä vanhojen maiden markkinoille.
 
Kysymys on siitä, että joku uhkaa tehdä saman työn halvemmalla ja paremmin kuin joku toinen.  Sellainen uhkaa saavutettuja etuja.  Niitä taas on lännessä enemmän varjeltavina kuin idässä, joka kärsi viisikymmentä vuotta kommunistista kurjuutta.
 
Tshekkien varapääministeri Martin Jahn on aiheellisesti ihmetellyt, miksi Ranska ja Saksa ovat enemmän huolissaan itäeurooppalaisesta kilpailusta kuin Kiinasta ja Intiasta?
 
Uusista jäsenmaista myrsky on vasta nousemassa.  "Meillä on paljon paremmin koulutetut eläinlääkärit kuin esimerkiksi Italiassa", tshekkiläinen kristillisdemokraatti Zuzana Roithová paukutteli sisämarkkinavaliokunnassa viime viikolla.
 
"Puhe sosiaalisesta polkumyynnistä on loukkaavaa", demarimeppi Edit Hertzog Unkarista säesti häntä.  "Kun liityimme EU:n jäseniksi, meidän piti avata markkinamme vanhoille jäsenmaille.  On hävytöntä, että vanhat jäsenmaat nyt suojelevat omia markkinoitaan kilpailulta!"
            * * *
Sosiaalista polkumyyntiä esiintyy Euroopassa runsaasti, mutta nimenomaan harmailla markkinoilla.  Palveludirektiivillä pimeät työt saadaan verotuksen ja sosiaaliturvan piiriin.
 
Ranskan tuleva kansanäänestys EU:n n perustuslaillisesta sopimuksesta varjostaa koko maanosaa.  Sopimuksen vastustajat käyttävät myös palvelujen kaupan vapauttamista pelotteena äänestäjiin päin.  Se on saanut kilpailukomissaari Charlie McCreevyn parahtamaan: "Ei-puoli hallitsee keskustelua!"
 
Komission ehdotuksessa pelottaa eniten periaate, jonka mukaan palvelujen tarjoajan tarvitsee noudattaa vain lähtömaan lakeja ja määräyksiä.  Millä palvelujen laatua voidaan valvoa?
 
Vaikka parlamentti lopulta päättäisi, että palvelujen tarjoajan on noudatettava sen maan lakeja ja työehtoja, jossa toimitaan, kuka valvoo ja vastaa?
 
Tavarakaupassa näitä kysymyksiä ei enää esitetä.  Markkinat toimivat. Kukaan ei tahallaan myy huonoa tavaraa.  Huijari menettää nopeasti markkinansa.   Mutta ihmisten välinen luottamus vielä puuttuu.
            * * *
Britannia on omalaatuinen änkyrä sekin.  Demaripääministeri Tony Blair on saanut valtakuntansa hienoon talouskuntoon omilla opeillaan.  Työttömyys on olematonta ja vienti vetää.  Blair voittaa seuraavatkin vaalit.
 
"Väärin sammutettu!" muu Eurooppa huutaa.   Ei ole reilua, että yksi pärjää kun muilla menee huonosti.
 
Ehkä ero on siinä, että Blair ei pelkää äänestäjiä.
 

Lasse Lehtinen