PYÖRÄLLÄ PÄÄSTÄÄN
Kööpenhaminan ilmastokokouksen perusteella Kiina, Intia ja Brasilia eivät vielä aikoihin aio liittyä edistyksen etujoukkoon. Noissa maissa investoidaan teknologiaan ja teollisuuteen ja hiilivoimaloita rakennetaan enemmän kuin milloinkaan. Siellä tiedetään, mistä raha tulee.
Kööpenhaminan ilmastokokouksen perusteella Kiina, Intia ja Brasilia eivät vielä aikoihin aio liittyä edistyksen etujoukkoon. Noissa maissa investoidaan teknologiaan ja teollisuuteen ja hiilivoimaloita rakennetaan enemmän kuin milloinkaan. Siellä tiedetään, mistä raha tulee.
Kokouksesta itsestään jää luultavasti suurempi hiilijalanjälki kuin poliittinen vaikutus. Amerikkalainen elämäntapa perustuu halvalle energialle ja velaksi elämiselle. Poliitikot eivät tätä uskalla kyseenalaistaa. Helpompi on allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja elää niin kuin ennenkin.
Meille on kerrottu, että 15 prosenttia hiilijalanjäljestä aiheutuu autoilusta, 20 prosenttia asumisesta ja 30 prosenttia siitä, mitä nautimme ravinnoksi. Niinpä länsimainen kuluttaja voisi omilla päätöksillään vaikuttaa asiaan, mutta ohjeet ja perustelut lyövät usein toisiaan korville.
Elämä muuttuu tosi haastavaksi kun elintarvikkeisiin ruvetaan liittämään tietoa myös siitä, millainen hiilijalanjälki tuotteista jää. Siinä sitten siirrämme lihakimpaleen ja juustopaketin kassahihnalla alimmaiseksi, ettei vegaani jonossa ala motkottaa.
Ei käy kateeksi niitä viran- ja toimenhaltijoita, jotka vastaavat merkinnöistä. Lähiruokaa pitäisi suosia, mutta jos tomaatit kasvatetaan kylmässä pohjolassa lasin alla, ne jättävät suuremman hiilijäljen kuin Espanjasta tänne lennätetyt. Lähiruoan hiilijälki pahenee jo siitä syystä, että sitä käydään noutamassa sadoilla henkilöautoilla kun sen sijaan supermarketeihin tavara tuodaan muutamalla rekalla.
Kun ostaa viikon ruoat kerralla tarvitsee käydä autolla marketissa vain kerran, jolloin säästämme päästöissä. Toisaalta tiedetään, että näin tehdyistä ostoksista huomattava osa jää syömättä ja joutuu roskiin. Tuore tutkimus Ruotsista kertoo, että yli neljännes kotitalouksiin hankitusta ruoasta menee kaatopaikoille. Suomen kauppaketjujen ruokahävikki on kymmeniä miljoonia kiloja joka vuosi.
Kylmäketjujen ylläpito kuluttaa paljon energiaa, mutta sekä kauppa että kuluttajat haluavat tavaran tuoreena, viranomaiset vaativat sitä rangaistuksen uhalla. Pakkausten valmistaminen kuluttaa energiaa ja tuottaa jätettä, mutta toisaalta ne tarvitaan hygienian vuoksi. Mihin tuoteselostukset ja varoitukset painettaisiin, jos tavara myytäisiin pakkaamattomana?
Kuulostaa tyhmältä lähettää Euroopan vesillä kalastettua kalaa Kiinaan fileoitavaksi, mutta on laskettu, että jätettä ja hävikkiä syntyy vähemmän kun se tehdään Kiinassa näppärästi ja edullisesti käsityönä.
Suomen kaltaisessa maassa, jossa kraanavesi on juotavaa, pulloveden juominen on selkeä ympäristörikos. Vielä suurempi rikos on veden rahtaaminen ristiin rastiin maasta toiseen design-pulloissa.
Synteettiset suomalaiset oluet eivät erotu sokkotesteissä toisistaan, joten pullojen liikuttelu etelän panimoilta pohjoiseen ja pohjoisen panimoista etelään on myös turhaa, pelkät etiketit kulkisivat paljon kevyemmin.
Vielä mutkikkaammaksi asiat käyvät kun hiilijalanjäljen rinnalla ruvetaan arvottamaan eettisiä asioita. Eettisestä käyttäytymisestä ei välttämättä palkita. Jos sähkön käyttö vähenisi, niin sen yksikköhinta nousisi. Jos lihan ja maitotaloustuotteiden syönti vähenee, elintarviketeollisuus kuihtuu. Eettinen kuluttaja tekee hyvää tarkoittaessaan monen palvelun ja hyödykkeen tuottajat työttömiksi.
Pyörällä päästään pienempään hiilijalanjälkeen kuin autolla, se tiedetään, mutta muuten kuluttaja on valintojensa kanssa vuosi vuodelta entistä enemmän pyörällä päästään.
Kokouksesta itsestään jää luultavasti suurempi hiilijalanjälki kuin poliittinen vaikutus. Amerikkalainen elämäntapa perustuu halvalle energialle ja velaksi elämiselle. Poliitikot eivät tätä uskalla kyseenalaistaa. Helpompi on allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja elää niin kuin ennenkin.
Meille on kerrottu, että 15 prosenttia hiilijalanjäljestä aiheutuu autoilusta, 20 prosenttia asumisesta ja 30 prosenttia siitä, mitä nautimme ravinnoksi. Niinpä länsimainen kuluttaja voisi omilla päätöksillään vaikuttaa asiaan, mutta ohjeet ja perustelut lyövät usein toisiaan korville.
Elämä muuttuu tosi haastavaksi kun elintarvikkeisiin ruvetaan liittämään tietoa myös siitä, millainen hiilijalanjälki tuotteista jää. Siinä sitten siirrämme lihakimpaleen ja juustopaketin kassahihnalla alimmaiseksi, ettei vegaani jonossa ala motkottaa.
Ei käy kateeksi niitä viran- ja toimenhaltijoita, jotka vastaavat merkinnöistä. Lähiruokaa pitäisi suosia, mutta jos tomaatit kasvatetaan kylmässä pohjolassa lasin alla, ne jättävät suuremman hiilijäljen kuin Espanjasta tänne lennätetyt. Lähiruoan hiilijälki pahenee jo siitä syystä, että sitä käydään noutamassa sadoilla henkilöautoilla kun sen sijaan supermarketeihin tavara tuodaan muutamalla rekalla.
Kun ostaa viikon ruoat kerralla tarvitsee käydä autolla marketissa vain kerran, jolloin säästämme päästöissä. Toisaalta tiedetään, että näin tehdyistä ostoksista huomattava osa jää syömättä ja joutuu roskiin. Tuore tutkimus Ruotsista kertoo, että yli neljännes kotitalouksiin hankitusta ruoasta menee kaatopaikoille. Suomen kauppaketjujen ruokahävikki on kymmeniä miljoonia kiloja joka vuosi.
Kylmäketjujen ylläpito kuluttaa paljon energiaa, mutta sekä kauppa että kuluttajat haluavat tavaran tuoreena, viranomaiset vaativat sitä rangaistuksen uhalla. Pakkausten valmistaminen kuluttaa energiaa ja tuottaa jätettä, mutta toisaalta ne tarvitaan hygienian vuoksi. Mihin tuoteselostukset ja varoitukset painettaisiin, jos tavara myytäisiin pakkaamattomana?
Kuulostaa tyhmältä lähettää Euroopan vesillä kalastettua kalaa Kiinaan fileoitavaksi, mutta on laskettu, että jätettä ja hävikkiä syntyy vähemmän kun se tehdään Kiinassa näppärästi ja edullisesti käsityönä.
Suomen kaltaisessa maassa, jossa kraanavesi on juotavaa, pulloveden juominen on selkeä ympäristörikos. Vielä suurempi rikos on veden rahtaaminen ristiin rastiin maasta toiseen design-pulloissa.
Synteettiset suomalaiset oluet eivät erotu sokkotesteissä toisistaan, joten pullojen liikuttelu etelän panimoilta pohjoiseen ja pohjoisen panimoista etelään on myös turhaa, pelkät etiketit kulkisivat paljon kevyemmin.
Vielä mutkikkaammaksi asiat käyvät kun hiilijalanjäljen rinnalla ruvetaan arvottamaan eettisiä asioita. Eettisestä käyttäytymisestä ei välttämättä palkita. Jos sähkön käyttö vähenisi, niin sen yksikköhinta nousisi. Jos lihan ja maitotaloustuotteiden syönti vähenee, elintarviketeollisuus kuihtuu. Eettinen kuluttaja tekee hyvää tarkoittaessaan monen palvelun ja hyödykkeen tuottajat työttömiksi.
Pyörällä päästään pienempään hiilijalanjälkeen kuin autolla, se tiedetään, mutta muuten kuluttaja on valintojensa kanssa vuosi vuodelta entistä enemmän pyörällä päästään.