Lasse Lehtinen

Man of Letters

SIMPUTTAJIEN SUKU

Perustuslakimme mukaan ylin valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Puhemieheksi on tapana valita yleistä arvostusta nauttiva edustaja, jonka taakse suurimmat poliittiset ryhmät asettuvat keskinäisellä sopimuksella.
Perustuslakimme mukaan ylin valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Puhemieheksi on tapana valita yleistä arvostusta nauttiva edustaja, jonka taakse suurimmat poliittiset ryhmät asettuvat keskinäisellä sopimuksella.

Parin viikon takainen äänestys eduskunnassa oli vakava huomautus Sauli Niinistölle, sillä sen esitti kansa, kansan eri puolueista valitsemien edustajien välityksellä.

Puhemiehen tulisi puolustaa eduskuntaa niin talon sisällä kuin sen ulkopuolella. Hyvä esimies antaa kiitokset joukkojen edessä kaikkien kuullen ja moitteet kahden kesken. Niinistö toimii päinvastoin. Hän jakaa kriittisen mielipiteensä julkisuuteen jokaisen journalistin yllyttämänä, yleistä mielipidettä kosiskellen.

Muutamat nuoret toimittajat ovatkin olleet ihastuksissaan Niinistön otteista. Entä jos sama tapahtuisi heidän työpaikoillaan? En tunne yhtään päätoimittajaa, joka julkisuudessa haukkuu alaisiaan huonosti tehdystä työstä, talon sisällä sitäkin enemmän.

Kyseessä on Niinistön puolelta pelkkä huono käytös, joka on laskelmoiden kääritty ulkokultaisuuden kaapuun. Suuri johtaja ei simputa.

Vanhempi varusmiespolvi muistaa vinksahtaneet varusmiesesimiehet, nuo korpraalit, alikersantit ja kokelaat, jotka ottivat kaiken irti väliaikaisesta asemastaan ja kyykyttivät sydämen kyllyydestä alaisiaan. Sama sakki siirtyi siviilissä työnjohtotehtäviin. Heitä meidän on kiittäminen tämän päivän suomalaisesta työilmapiiristä, josta pyritään ennenaikaiselle eläkkeelle mahdollisimman varhain.

Tuntemattomansa lukeneet tuntevat kaksi esimiehen mallia, miesten kunnioittaman reservin upseeri Koskelan ja kadettiupseeri Lammion, tuon ”saatanan kuovin”, jota miehet karsastavat. Kumpi tyyppi on lopulta parempi johtamaan suomalaista?

Politiikka vaatii entistä enemmän kansainvälistä yhteistyötä. Se edellyttää matkustamista. Kansan parissa elää edelleen voimakkaana käsitys, että jokainen luottamusmiehen tekemä ulkomaan matka on vain huvittelua yhteisin varoin. Tosiasia on, että ihminen, ei edes kansanedustaja, tule yhdeltäkään matkalta tyhmempänä takaisin.

Toisaalta ihmetellään, ettei suomalaisilla ole enempää kansainvälisissä tehtävissä karaistuneita toimijoita eikä Suomen ääni kuulu tarpeeksi. Suomi on syrjässä ja matkoihin kuluu aikaa. Säästöjen takia suomalaiset kansanedustajat ovat turhan usein joutuneet matkustamaan ja asumaan huonommin kuin muut EU -edustajat ja esiintymään vertaistensa seurassa köyhinä poloisina. Nolot tilanteet eivät Suomen asemia ja arvostusta kansainvälisessä yhteisössä paranna.

Eduskunnan on tietenkin tarkasteltava omia menojaan kriittisesti, niin kuin ahtaan taloustilanteen aikana kaikkien yritysten ja yhteisöjen. Mutta ei pidä liioitella. Asioiden sujumista varten on virkamieskunta ja päätöksiä valmistelee eduskunnan kansliatoimikunta. Puhemies ei ole itsenäinen toimija, joka käyttää nyrkkinään virkamiehiä. Puhemies on edustajia varten, ei päinvastoin.

Gallupkyselyt antavat Niinistölle mairittelevia lukuja. Niiden perusteella vajaassa puolessa kansassa elää edelleen väkevänä kiusaamisen ja simputtamisen hyväksyminen.

Kuovi on rauhoitettu lintu Suomessa.