Lasse Lehtinen

Man of Letters

HYVÄÄ HOITOA

Laitoshoitoon joutuneita vanhuksia ylilääkitään, heitä sidotaan sänkyyn eikä hygieniasta aina huolehdita riittävästi. Henkilökuntaa on liian vähän. Aiheesta on tehty koskettava näytelmä Kuin ensimmäistä päivää, joka menee Avoimet ovet -teatterissa Helsingissä ja Lahden kaupunginteatterissa.
Laitoshoitoon joutuneita vanhuksia ylilääkitään, heitä sidotaan sänkyyn eikä hygieniasta aina huolehdita riittävästi. Henkilökuntaa on liian vähän. Aiheesta on tehty koskettava näytelmä Kuin ensimmäistä päivää, joka menee Avoimet ovet -teatterissa Helsingissä ja Lahden kaupunginteatterissa.

Onneksi on laitoksia, joissa asukeista pidetään esimerkillisen hyvää huolta. Kiitos siitä kuuluu ensi kädessä eduskunnalle, mutta myös Rikosseuraamusvirastolle ja Vankeinhoitolaitokselle.

Rikoksesta syytetyillä on oikeus valtion kustantamaan oikeusapuun. Juristien ponnisteluista huolimatta joku aina joutuu kiven sisään, laitokseen. Niinpä Suomessa on noin kolme ja puoli tuhatta vankia, joista ulkomaalaisia joka kymmenes. Hoitohenkilökuntaa eli vartijoita on kiitettävästi saman verran.

Useimmat vangit eivät oman käsityksensä mukaan ole syyllistyneet mihinkään rangaistavaan tekoon. Siksi Vankeuslaki vuodelta 2005 määrääkin, että vankilan olot on järjestettävä niin pitkälle kuin mahdollista vastaamaan yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja. Vapauden menetyksestä aiheutuvia haittoja on pyrittävä ehkäisemään.

Vangeille järjestetään samantasoiset terveydenhuollon palvelut kuin siviilissä. Sosiaalityöntekijät neuvovat esimerkiksi lasten huoltoon, asuntoon ja toimeentuloon liittyvissä kysymyksissä. Useissa vankiloissa on oma psykologi. Psykiatrin puheille pääsee heti kun ahdistaa.

Jokaisessa vankilassa on vähintään yksi sairaanhoitaja ja lääkärin vastaanotto on ainakin kerran viikossa. Tarvittaessa käytetään julkisen terveydenhuollon tai yksityislääkärien palveluita. Myös vangin lääkinnällinen kuntoutus on valtion vastuulla. Terveydenhuolto turvaa myös välttämättömän hammashoidon.

Vanki saa käyttää omia vaatteitaan, sillä vanginvaatteeseen pakottaminen alentaa ihmisarvoa. Sitä paitsi, jos luonnollinen vapauden kaipuu yllättää vaikkapa terveyskeskuskäynnillä, on paljon mukavampi kiivetä vessan ikkunasta vapauteen farkuissa kuin raitahousuissa.

Vankiloiden ruoan on vastattava vankien ravitsemuksellisia tarpeita. Haluaville on tarjottava erikoisruokavalioita. Uskonnollisin perustein voi vaatia itselleen vakaumuksen mukaiset sapuskat. Vangin on saatava harjoittaa uskontoaan ja tavata oman uskontokuntansa sielunhoitajaa.

Vankilassa on järjestettävä oloihin soveltuvaa vapaa-ajan toimintaa. Punttisali on vakiovaruste, muuten ei vankistu vapautta varten. Laitoksessa on oltava kirjasto tai on ainakin järjestettävä mahdollisuus käyttää kirjastopalveluja. Vangeille on varattava tilaisuus seurata televisio- ja radio-ohjelmia ja sanomalehtiä sekä hankkia omalla kustannuksellaan aikakauslehtiä ja kirjallisuutta.

Vanki voi osallistua vankilassa tai sen ulkopuolella järjestettävään koulutukseen. Opintoja on ohjattava ja tuettava sekä opiskelumenestystä seurattava.

Vangeilla on oikeus ottaa vastaan vieraita viikonloppuisin ja erityisistä syistä muulloinkin. Perhetapaamishuoneissa voi tavata lähiomaisia muutaman tunnin ajan ilman valvontaa.
Vangilla on oikeus asua erillään muista vangeista, jos uskoo henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan uhattuna. Muutoin asutaan yhden tai kahden hengen huoneissa.

Peruspalveluministeri Paula Risikko voisi ottaa mallia vankeinhoidosta kun hän nyt ryhtyy uudistamaan vanhustenhoitoa. Vangista aiheutuu yhteiskunnalle kustannuksia 60 000 euroa vuodessa eli noin 160 euroa vuorokaudessa. Sillä hinnalla näyttää saavan laadukasta hoitoa.

Jos saisi laitosvanhuksille samat olot, samat hoidot ja samat oikeudet kuin vangeilla on, niin edistystä tapahtuisi valtavasti.