ANKKALAMMIKKO UMPEUTUU
Pohjoismaisessa pääministerikokouksessa Suomen pääministerillä oli luurit korvilla kun kollegat puhuivat. Kun Matti Vanhanen puhui, muilla oli luurit päässä. Suomen kansan enemmistön mielestä näin pitää ollakin, pakkoruotsi on pelkkää koulukiusaamista.
Pohjoismaisessa pääministerikokouksessa Suomen pääministerillä oli luurit korvilla kun kollegat puhuivat. Kun Matti Vanhanen puhui, muilla oli luurit päässä. Suomen kansan enemmistön mielestä näin pitää ollakin, pakkoruotsi on pelkkää koulukiusaamista.
Sitä paitsi suomenkielisiä on sorrettu Ruotsissa siitä pitäen kun velipoika lähti Volvolle töihin ja siskolikka Karoliinisen sairaalan siivoojaksi. Antakoot ensin siellä saman arvon suomen kielelle kuin ruotsin kielellä on Suomessa. .
Kielikiistan saa edelleenkin leimahtamaan melko helposti ja molemmilla kotimaisilla. Olen kuullut oppineiden suomenkielisten selittävän, että ruotsi on Suomessa täysin hyödytön kieli siksi, että enemmistö suomenkielisistä ei missään elämänsä vaiheessa tarvitse sanaakaan ruotsia.
Minua pitäisi saman logiikan mukaan harmittaa kun kävin Kuopion lyseossa matematiikkalinjaa, vaikka en ole vaikeita laskutehtäviä sen jälkeen ratkonut. Ruotsin kielestä sen sijaan on ollut paljon iloa. Ei ole tarvinnut istua luurit korvilla pohjoismaisissa kokouksissa.
Olemme äidinkielestämme kiitollisuudenvelassa ruotsinkielisille. Suomen kielen esitaistelijat 1800 -luvulla olivat ruotsinkielistä yliopistoväkeä, joiden mielestä myös rahvaan kieltä tulee osata. Snellman, Runeberg ja Topelius kirjoittivat ruotsiksi, mutta vahvistivat nimenomaan suomalaista identiteettiä.
Fennomanian aate levisi vähitellen ylempään keskiluokkaan ja suomen kielestä tuli, paitsi kansallisvaltion rakennusainetta, myös ulkopolitiikan väline. Venäjän keisarikunta edisti suomen kielen asemaa siksi, että Ruotsi oli luonnollinen vihollinen ja suomalaiset luonnollisia liittolaisia, jotka piti palauttaa Äiti Venäjän suureen syliin.
Suomi sai virallisen kielen aseman vasta vuonna 1902, sitä ennen venäjän kieli oli määrätty senaatin virkakieleksi. Senaattorit puhuivat kuitenkin huonosti venäjää, joten pöytäkirjat laadittiin edelleen ruotsiksi ja suomeksi.
Itsenäisyyden alkuvuosina niin kutsutuissa aitosuomalaisissa oli yllättävän paljon ruotsinkielisten sivistyssukujen jälkeläisiä. Kiivaimmat heistä suomensivat sukunimensä ennen kuin itse oppivat suomen kielen.
Vain suomen kielellä pystyn ilmaisemaan itseäni täsmällisesti - ja tarpeen vaatiessa myös epätäsmällisesti. En kuitenkaan olisi pitänyt suurena onnettomuutena, jos historia olisi toteutunut toisella tavalla ja olisimme jääneet Ruotsin yhteyteen vuonna 1809.
Itsenäisessä Suomessa puhuttaisiin nyt ruotsia ja meillä kirjailijoilla olisi kolme kertaa suuremmat kotimarkkinat. En ole kuullut yhdenkään irlantilaisen kirjailijan tosissaan valittavan, että gaelin kieli hävisi englannille.
Ikävä kyllä, ruotsinkielinen vähemmistömme ryssii itsesäälissään ja alemmuudentunnossaan oman kieliperintönsä. Ankkalammikko on alkanut kasvaa levää. Vanhemmat pelkäävät laittaa lapset kouluihin, joissa puhutaan myös suomea ja muita kieliä. Lasten itsetunto sen kyllä kestäisi, mutta ei vanhempien.
Suomenruotsalainen vastaa ontuvaa ruotsia puhuvalle suomalaiselle vielä huonommalla suomen kielellä. Miksi?
Me kaksikieliset ja puolikieliset voisimme pitkittää ruotsin kielen kuolinkamppailua Suomessa. Mutta jos ei kelpaa, niin olkoon.
Sitä paitsi suomenkielisiä on sorrettu Ruotsissa siitä pitäen kun velipoika lähti Volvolle töihin ja siskolikka Karoliinisen sairaalan siivoojaksi. Antakoot ensin siellä saman arvon suomen kielelle kuin ruotsin kielellä on Suomessa. .
Kielikiistan saa edelleenkin leimahtamaan melko helposti ja molemmilla kotimaisilla. Olen kuullut oppineiden suomenkielisten selittävän, että ruotsi on Suomessa täysin hyödytön kieli siksi, että enemmistö suomenkielisistä ei missään elämänsä vaiheessa tarvitse sanaakaan ruotsia.
Minua pitäisi saman logiikan mukaan harmittaa kun kävin Kuopion lyseossa matematiikkalinjaa, vaikka en ole vaikeita laskutehtäviä sen jälkeen ratkonut. Ruotsin kielestä sen sijaan on ollut paljon iloa. Ei ole tarvinnut istua luurit korvilla pohjoismaisissa kokouksissa.
Olemme äidinkielestämme kiitollisuudenvelassa ruotsinkielisille. Suomen kielen esitaistelijat 1800 -luvulla olivat ruotsinkielistä yliopistoväkeä, joiden mielestä myös rahvaan kieltä tulee osata. Snellman, Runeberg ja Topelius kirjoittivat ruotsiksi, mutta vahvistivat nimenomaan suomalaista identiteettiä.
Fennomanian aate levisi vähitellen ylempään keskiluokkaan ja suomen kielestä tuli, paitsi kansallisvaltion rakennusainetta, myös ulkopolitiikan väline. Venäjän keisarikunta edisti suomen kielen asemaa siksi, että Ruotsi oli luonnollinen vihollinen ja suomalaiset luonnollisia liittolaisia, jotka piti palauttaa Äiti Venäjän suureen syliin.
Suomi sai virallisen kielen aseman vasta vuonna 1902, sitä ennen venäjän kieli oli määrätty senaatin virkakieleksi. Senaattorit puhuivat kuitenkin huonosti venäjää, joten pöytäkirjat laadittiin edelleen ruotsiksi ja suomeksi.
Itsenäisyyden alkuvuosina niin kutsutuissa aitosuomalaisissa oli yllättävän paljon ruotsinkielisten sivistyssukujen jälkeläisiä. Kiivaimmat heistä suomensivat sukunimensä ennen kuin itse oppivat suomen kielen.
Vain suomen kielellä pystyn ilmaisemaan itseäni täsmällisesti - ja tarpeen vaatiessa myös epätäsmällisesti. En kuitenkaan olisi pitänyt suurena onnettomuutena, jos historia olisi toteutunut toisella tavalla ja olisimme jääneet Ruotsin yhteyteen vuonna 1809.
Itsenäisessä Suomessa puhuttaisiin nyt ruotsia ja meillä kirjailijoilla olisi kolme kertaa suuremmat kotimarkkinat. En ole kuullut yhdenkään irlantilaisen kirjailijan tosissaan valittavan, että gaelin kieli hävisi englannille.
Ikävä kyllä, ruotsinkielinen vähemmistömme ryssii itsesäälissään ja alemmuudentunnossaan oman kieliperintönsä. Ankkalammikko on alkanut kasvaa levää. Vanhemmat pelkäävät laittaa lapset kouluihin, joissa puhutaan myös suomea ja muita kieliä. Lasten itsetunto sen kyllä kestäisi, mutta ei vanhempien.
Suomenruotsalainen vastaa ontuvaa ruotsia puhuvalle suomalaiselle vielä huonommalla suomen kielellä. Miksi?
Me kaksikieliset ja puolikieliset voisimme pitkittää ruotsin kielen kuolinkamppailua Suomessa. Mutta jos ei kelpaa, niin olkoon.