HUNNIVOIMAA POHJANMAALLE?
Superministeriö on tullut siihen tulokseen, että Suomeen tarvitaan vain yksi uusi ydinvoimala. Sähkönkulutus kuuluu taittuneen pysyvästi ”alemmalle kasvu-uralle”.
Superministeriö on tullut siihen tulokseen, että Suomeen tarvitaan vain yksi uusi ydinvoimala. Sähkönkulutus kuuluu taittuneen pysyvästi ”alemmalle kasvu-uralle”.
Myös edellisen laman aikaan valtion virkailijat ennustivat energian käytölle laskevaa käyrää ja olivat silloinkin väärässä. Laman jälkeen tulee aina nousu. Seuraavalla nousukaudella sähkön pitää riittää mutta sitä on myös tuotettava mahdollisimman vähillä päästöillä, siitä on poliittinen päätös.
Mauri Pekkarinen ei ole milloinkaan pyörittänyt näin suurta siltarumpua. Hän kannattaa yhden rakennusluvan mallia, jotta puolueen aluepoliittiset tavoitteet toteutuisivat. Jälleen kerran energia- ja ilmastopolitiikasta on tullut sisäpolitiikkaa.
Uudet laitokset rakennetaan sijoittajien rahoilla, veronmaksajaa ei vaivata. Täysimittainen uusi ydinvoimala Pohjanmaalle vaatii kuitenkin paljon myös yhteiskunnan rahaa. On rakennettava laitokseen vievät tiet, pistoraiteet, sillat ja satamat. Paikallinen elinkeinoelämä on ihastunut hankkeesta, samoin kepu. Puolueen notkahtanut kannatus saattaisi Pohjanmaalla kohentua.
Vapaaseen kilpailuun vapaiden talonpoikain edusmies ei usko. Pekkarisen osto- ja myyntiliike näet tyrehtyisi jos myönnettäisiin suosiolla kolmelle hakijalle kolme lupaa ja annettaisiin markkinatalouden ratkaista missä järjestyksessä laitokset nousevat. Pekkaroimalla vihreätkin pysyvät kepun letkuruokinnassa vaalikauden loppuun saakka.
Saksalainen ydinvoimajätti E.on pyörittää Suomessa hakemusta, jonka kotimaisella bulvaanilla on nerokas nimi, Fennovoima. Hankkeen kotimaisuusaste jää vaatimattomaksi jos ja kun rakennustöihin ryhdytään. Silloin avuksi tarvitaan ehtaa hunnivoimaa, mutta sitä löytyy Saksanmaalta miljarditolkulla.
Mitä tekevät ruotsalaiset, joiden kansanäänestys vuonna 1980 neuvoi ajamaan ydinvoiman tykkänään alas?
Äänestyksen jälkeen Ruotsin sosialidemokraattiset hallitukset ovat kolminkertaistaneet ydinvoimakapasiteettinsa. Tänään puolet Ruotsin tarvitsemasta sähköstä tehdään ydinvoimalla kymmenessä laitoksessa. Laitosten käyttöikää on jatkettu neljälläkymmenellä vuodella.
Yhtiön nimi on hupaisasti Vattenfall ja se myy Suomeenkin kuluttajille Täysydin-sähkösopimuksia. ”Sinun käyttämästäsi ydinsähköstä ei aiheudu hiilidioksidipäästöjä ilmakehään”, se sanoo esitteessään.
Pääministeri Fredrik Reinfeldt linjasi äsken, että Ruotsi tulee viisinkertaistamaan ydinsähkön vientinsä vuoteen 2030 mennessä, sillä ”näin Liettua, Saksa, Puola ja Latvia voivat ostaa meiltä ilmastoystävällistä energiaa ja ajaa alas omaa hiilivoimaansa”. Suomessa sähkön vienti on ajatuksenakin kriminalisoitu, ainakin tiedotusvälineissä.
Alkusyksystä Suomen lehdissä kummitteli omatekoinen tiedemies nimeltä Ari Lampinen, joka vaati nykyistä tiukempia ehtoja uusien voimalaitosten rakentamiselle. Mies käyttää apulaisprofessorin titteliä, viitekehys on muuan Strömstad Akademi Ruotsinmaalla. Sellainen on olemassa, mutta se ei ole virallinen, tutkintoja jakava korkeakoulu.
Kaikesta päätellen vihreiden ympäristöpolitiikka suunnitellaan mainitussa ruotsalaisessa akatemiassa, jälki on sen näköistä. Jokunen superministeriön virkamieskin näyttää tenttineen fysiikan approbaturin Strömstadissa.
Myös edellisen laman aikaan valtion virkailijat ennustivat energian käytölle laskevaa käyrää ja olivat silloinkin väärässä. Laman jälkeen tulee aina nousu. Seuraavalla nousukaudella sähkön pitää riittää mutta sitä on myös tuotettava mahdollisimman vähillä päästöillä, siitä on poliittinen päätös.
Mauri Pekkarinen ei ole milloinkaan pyörittänyt näin suurta siltarumpua. Hän kannattaa yhden rakennusluvan mallia, jotta puolueen aluepoliittiset tavoitteet toteutuisivat. Jälleen kerran energia- ja ilmastopolitiikasta on tullut sisäpolitiikkaa.
Uudet laitokset rakennetaan sijoittajien rahoilla, veronmaksajaa ei vaivata. Täysimittainen uusi ydinvoimala Pohjanmaalle vaatii kuitenkin paljon myös yhteiskunnan rahaa. On rakennettava laitokseen vievät tiet, pistoraiteet, sillat ja satamat. Paikallinen elinkeinoelämä on ihastunut hankkeesta, samoin kepu. Puolueen notkahtanut kannatus saattaisi Pohjanmaalla kohentua.
Vapaaseen kilpailuun vapaiden talonpoikain edusmies ei usko. Pekkarisen osto- ja myyntiliike näet tyrehtyisi jos myönnettäisiin suosiolla kolmelle hakijalle kolme lupaa ja annettaisiin markkinatalouden ratkaista missä järjestyksessä laitokset nousevat. Pekkaroimalla vihreätkin pysyvät kepun letkuruokinnassa vaalikauden loppuun saakka.
Saksalainen ydinvoimajätti E.on pyörittää Suomessa hakemusta, jonka kotimaisella bulvaanilla on nerokas nimi, Fennovoima. Hankkeen kotimaisuusaste jää vaatimattomaksi jos ja kun rakennustöihin ryhdytään. Silloin avuksi tarvitaan ehtaa hunnivoimaa, mutta sitä löytyy Saksanmaalta miljarditolkulla.
Mitä tekevät ruotsalaiset, joiden kansanäänestys vuonna 1980 neuvoi ajamaan ydinvoiman tykkänään alas?
Äänestyksen jälkeen Ruotsin sosialidemokraattiset hallitukset ovat kolminkertaistaneet ydinvoimakapasiteettinsa. Tänään puolet Ruotsin tarvitsemasta sähköstä tehdään ydinvoimalla kymmenessä laitoksessa. Laitosten käyttöikää on jatkettu neljälläkymmenellä vuodella.
Yhtiön nimi on hupaisasti Vattenfall ja se myy Suomeenkin kuluttajille Täysydin-sähkösopimuksia. ”Sinun käyttämästäsi ydinsähköstä ei aiheudu hiilidioksidipäästöjä ilmakehään”, se sanoo esitteessään.
Pääministeri Fredrik Reinfeldt linjasi äsken, että Ruotsi tulee viisinkertaistamaan ydinsähkön vientinsä vuoteen 2030 mennessä, sillä ”näin Liettua, Saksa, Puola ja Latvia voivat ostaa meiltä ilmastoystävällistä energiaa ja ajaa alas omaa hiilivoimaansa”. Suomessa sähkön vienti on ajatuksenakin kriminalisoitu, ainakin tiedotusvälineissä.
Alkusyksystä Suomen lehdissä kummitteli omatekoinen tiedemies nimeltä Ari Lampinen, joka vaati nykyistä tiukempia ehtoja uusien voimalaitosten rakentamiselle. Mies käyttää apulaisprofessorin titteliä, viitekehys on muuan Strömstad Akademi Ruotsinmaalla. Sellainen on olemassa, mutta se ei ole virallinen, tutkintoja jakava korkeakoulu.
Kaikesta päätellen vihreiden ympäristöpolitiikka suunnitellaan mainitussa ruotsalaisessa akatemiassa, jälki on sen näköistä. Jokunen superministeriön virkamieskin näyttää tenttineen fysiikan approbaturin Strömstadissa.