Lasse Lehtinen

Man of Letters

PUTIN JA KOLJATTI

Jari Tervon uusin romaani ei liioittele kuin nimeksi. Se on kellosepän tarkka kuvaus tämän päivän Suomesta.
Jari Tervon uusin romaani ei liioittele kuin nimeksi. Se on kellosepän tarkka kuvaus tämän päivän Suomesta.

Taitava jousimies tähtää yli maalin, sillä tavoin osuu varmasti.

Kirjan päähenkilö on lievästi autistinen zombi, niin kuin etäinen esikuvansa, mutta Lahnanen tuntee ja näkee muita tarkemmin, sillä häneen on mennyt Tervo itse.

Häly nousi kuvatuista sukupuolten välisistä suhteista. Jokaisessa miehessä on pieni eskokiesi, joka miettii niitä juttuja joka seitsemäs sekunti. Koljatti toteuttaa mielitekonsa kassajonossa.

Koljatin kellarissa on aasialainen salarakas, mutta oikeasti niitä on peräkammarin pojilla vastaavissa piiloissa pitkin Suomenniemeä. Tervo on itse asiassa vähällä mielikuvituksella liikkeellä.

Romaani alkoi heti elää omaa elämäänsä kun naistutkimuksen kellokkaat kertoivat miten ala-arvoista Tervon teksti on, niin huonoa, että eivät aio siihen edes tutustua.

Tiedotusvälineet saavat toimittaja Tervon käsissä rankan käsittelyn. Mauno Koiviston sopulipuheet olivat kevyttä kamaa sen rinnalla.

Media on joukko sokeita lilliputteja Koljatin maassa. Jokaisen toimittajan versollaan oleva maailmankatsomus painetaan totena lehtiin. ”Kesätoimittajuuden toisena päivänä pääsee nykyään arvioimaan pääministerin uskottavuutta.”

Toimittajat tekevät juttuja muka tärkeistä aiheista, mutta unohtavat jatkokysymyksen. ”Miksi ruoka-apujonon lähettyviltä on mahdotonta löytää parkkipaikkaa?”

Juoppo, työtä kartteleva sossun asiakas huutaa kirjassa: ”Millä oikeudella neekeri vie sinivalkoisen suomalaisen työpaikan?” Suomalainen luuseri ei suostu olemaan jonon viimeinen.

Supon etsivä kirjoittaa Suomen valtionjohdolle Putinista raportin, joka kokoaa tiedossa olevat asiat. Sen ansiosta kansamme johtajat tietävät millaisen miehen kanssa ollaan tekemisissä.

Presidentti nauraa visiiteillä väkinäisesti kuin haljennut nakki ja muu valtiojohto perässä. Muutakaan ei voi. Naapurissa on kaikki hyvin. ”Kansakunta on pidettävä reippaalla mielellä”, sanoi jo J.K. Paasikivi aikanaan.

Eikä kansa oikeita uutisia halua kuullakaan. Poliittinen korrektius, joka Kekkosen aikana oli meillä kaikilla oppiaineena, opetti kavahtamaan totuutta. Tätä kirjaa ei takavuosina olisi julkaistu. Voi olla, että tästäkin joku väyrynen vielä tilaa naapurilta nootin, ihan vain tavan vuoksi.

Vasta kun Lahnanen rikkoo raittiutensa hän uskaltaa nähdä saman kuin sadun pikkupoika. Venäjän keisarilla ei ole vaatteita eikä aatteita senkään vertaa. Pääministeri kysyy Putinilta: ”Mitä arvelette, lähestymmekö jo aikaa, jolloin venäläisten johtaja valittaisiin jostain muualta kuin rikollisten joukosta?”

Tämän päivän Venäjä terrorisoi kansalaisiaan vanhaan malliin, ellei pahemmin. Huligaanit käyttäytyvät niin kuin heidän ikiaikainen tapansa on. Puulla on tullit, mutta ydinkärkiä voi viedä. Kaasuputki pitää saada, mutta kansainvälisiä sopimuksia Venäjä ei tee.

Tervo kirjoitti kolme kirjaa Suomen ja Venäjän suhteista. Piruuttaan hän kirjoitti trilogiaan neljännenkin osan. Venäjä, Venäjä, Venäjä – ja vielä kerran Venäjä.

Tämä ei ole välityö. Tämä on Tervon päätyö.